Vähän purjehdusta ja muita elämän herkkuja

Vähän purjehdusta ja muita elämän herkkuja

sunnuntai 7. joulukuuta 2014

DSW-tuoli


DSW-tuoli rouheaa remonttipintaa vasten

Hih, nyt sen sitten tein, kun koko syksyn olen tätä miettinyt ja pyöritellyt ja lukenut muiden kommentteja eli menin ja ostin Ray & Charles Eamesin suunnitteleman DSW-klassikotuolin. Olkoon tämä pieni etukäteisjoululahja itselleni ja palkinto tästä rankasta syksystä. Tein rohkean valinnan ja ostin tuolin valkoisena vaikka järki kannusti ostamaan mustan. Katsotaan, miten käy käytössä ja miten tuolin saa pysymään jokseenkin siistin näköisenä. En uskaltanut ostaa kuin tuon yhden, mutta katsotaan josko tuoleja kotiutuisi myöhemmin lisää. Unelma olisi saada noista ruokailutilaan tuolit.

Puhdistuksen osalta mietin, että varmaan ensimmäisenä kokeilen haastavampiin likatahroihin Universal Stonea, jonka pitäisi olla kelvollinen puhdistusaine moneenkin kohteeseen ja olla myös sellainen, että ei naarmuta eikä sisällä mitään sellaisia kemikaaleja, mitkä vahingoittaisivat tuolin pintaa. Ainakin toistaiseksi olen saanut putsattua tuolla aineella vaikka millaisia (lähinnä kovia) pintoja. Sama aine on muuten aika verraton veneen kannen putsaamiseenkin! Saa myös vinkata, jos sinulla on jokin tämän tuolin puhdistukseen sopiva aine.

Ihanaa, kun sai taas jonkin ihanan esineen kotiin! Mikähän olisi seuraava?

lauantai 6. joulukuuta 2014

Valkosuklaa-karpalo cookiet



Pakkohan se oli vieläkin yrittää jaksaa jotain hyvää leipoa, kun joka paikka pursuaa niin ihania joululeivontaohjeita. Kodin1:stä tarttui mukaan ihana keksi purkki ja sinne piti saada täytettä, joten leivoin annoksen valkosuklaa-karpalo cookieseja. Ohje löytyi Kotilieden marraskuun keksiohjeliitteestä. Jätin mantelirouheen pois ja karpaloitakin löytyi vain puolet ohjeen määrästä, joten kirjoittelin tähän ohjeen siten, kun itse tein:

Valkosuklaa-karpalo cookies

125 g voita
3/4 dl muscovado sokeria
1 dl sokeria
1 kananmuna
3 dl vehnäjauhoja
1/2 tl leivinjauhetta
1 dl kaurahiutaleita
ripaus suolaa
100 g valkosuklaata
50 g kuivattuja karpaloita

Vatkaa voi ja sokerit sekaisin ja lisää joukkoon kananmuna. Sekoita kuivat aineet yhteen ja lisää ne taikinaan parissa osassa. Lisää lopuksi pilkottu valkosuklaa ja kuivatut karpalot. Anna taikinan tekeytyä jääkaapissa noin puoli tuntia. Pyörittele taikinasta palloja ja litistä niitä pellille. Paista 200 asteessa noin 10 minuuttia.

Jäähtyneet keksit näyttää ihanalta säilöttynä jossain kivassa lasipurkissa. Ainut vain, kun purkki on tuossa pöydällä näkyvillä niin eipä nuo keksit siellä kauan ehdi vanheta. Ja sopii hyvin myös glögin kanssa. Taidetaan tänään katsella Linnan juhlia, juoda kuumaa juomaa ja herkutella juustoilla ja kekseillä iltasella.


Hyvää itsenäisyyspäivää!


keskiviikko 3. joulukuuta 2014

Joululehti joulun tuo


Joululehtiä on ihana selailla. Niistä on se idyllinen joulutunnelma, jota itsekin yrittää aina tavoitella. Tänä vuonna olin jo lähellä jättää lehdet kauppaan, koska fiilikset vaihtelee ja on välillä jo osastoa "skipataan joulu", mutta päädyin kuitenkin ostamaan yhden ja toinen kolahti sitten suoraan postilaatikkoon. Suosikikseni on muodostunut viime vuosina ruotsalainen Allersin Julmagasin. Edullinen lehti ja täynnä inspiroivia kuvia ja hyviä ohjeita.


Allersin Julmagasin 2014
Allersin Julmagasin 2014

Olen vuosien varrella säilönyt parhaimmat joululehdet ja kaivanut esiin äidin varastoista hänen vanhoja lehtiään. Vanhoista lehdistä suosikkejani ovat vanhojen Kotiliesien joulunumerot. Niitä onneksi löytyy paljon, koska lapsuuteni kotiin on tullut Kotiliesi 50-luvulta saakka ja niitä on myös tallella tosi paljon. Tosin niitä on säilötty ulkoaitassa, joten ovat keränneet pölyä ja vanhimpiin lehtipinoihin olivat jo pienet jyrsijätkin ehtineet käydä tutustumassa. Joitain olen pinoista pelastanut ja puhdistanut. Kotivinkin joululehtiä on säästynyt myös mukavasti.

Tein pienen läpikatsauksen joululehtiini, joita täältä kaaoksen keskeltä löysin. Jotenkin hauska selailla noita vanhoja lehtiä, kun ei vain tahdo ymmärtää, että vuodesta 1994 on jo 20 vuotta! Samalla on mukava huomata, miten tietyt asiat toistuvat ja mitä kaikkea uutta vuodet ovat tuoneet.

Kotivinkin joulu 2004

Kotivinkin joulu 2004

Kotivinkin joulu 1994

Kotivinkin joulu 1994

Säilötkö sinä joululehtiä? Palaatko selailemaan niitä vuosi vuodelta? Löytyisikö näistä vanhoista lehdistä jokin uudelleen käyttökelpoinen idea tälle vuodelle?


sunnuntai 30. marraskuuta 2014

Piparkakkutalo




Yleensä aloitan joulupipareiden leivonnan marraskuun lopussa ja bravuuriksi onkin muodostuneet piparkakkutalot, joita olen tehnyt niin kauan kuin vain voin muistaa -ensin äidin kanssa ja sen jälkeen yksin. Joulu vain ei tule ilman piparkakkutaloa. Joskus olen kokeillut jotain erikoisempiakin malleja, mutta eniten pidän silti tuosta perinteisestä talon mallista. Teen yleensä kahta eri kokoista taloa. Muutama vuosi sitten tein pari taloa arvontapalkinnoksi työpaikalle. Talon nähtyään eräs asiakas kysyi, tekisinkö myös hänelle. Tästä seurasi pieni ketjureaktio: muutama muukin halusi ostaa minulta talon... Ja kuinkas sitten kävikään? Viime vuosina talotehtaassa on valmistunut reilu 30 taloa: osa myyntiin ja osa lahjaksi. Tänä vuonna talotehdas on kuitenkin lähes pysähdyksissä eli teen vain muutaman pienen talon lahjaksi ja myyjäisiin, koska voimia ei ole enempää vaikka halua kyllä olisi.

Talojen tekemisessä on stressiä, mutta se tunne, kun saa kääriä valmiin talon sellofaaniin ja luovuttaa eteenpäin, on vain jotain niin suuren tyydytyksen tuovaa, ettei siitä kykene luopumaan kuin pakon edessä. Teen myös talojen taikinan itse, koska se vain on parasta taikinaa rakenteeltaan ja maultaan. Osat kiinnitän aina sulatetulla sokerilla ja ottaen huomioon montako sataa taloa olen tehnyt, olen selvinnyt vain kahdella pienellä palovammalla, jotka nekin osuivat samaan sormeen (eri vuosina tosin ja vasta näin viime vuosina eli kai se vanhuus alkaa painamaan, kun sormet ei ole enää ihan niin näppärät ;-) ).

Monet turhaan pelkäävät talon tekoa, mutta pelko pois ja töihin! Osien tekeminenhän on vain normaalia piparin leivontaa, sitten koristelut ja lopuksi sitten se kokoaminen. Ja voihan sen talon tehdä valmiistakin taikinasta. Alussa tietysti kannustan valitsemaan vähän perinteisemmän talonmallin, mutta toki haasteita ei kannata pelätä. Monet ovat rohkeasti aloittaneet kuusikulmaisesta muumitalostakin. Sokerin kanssa kannattaa olla varovainen, eikä se ole lasten hommaa, mutta muutenhan talon rakentaminen sopii koko perheelle. Itsekin otan kyllä ehdottomasti tyttären mukaan rakennushommiin heti, kun alkaa innostumaan asiasta. Pipareitahan me toki jo tänä vuonna yhdessä leivottiin ja varmaan hän jo innostuisi koristelustakin.


Ja se olisi sitten ensimmäinen adventti. Jouluun on enää 24 päivää!
Hyvää joulun odotusta jokaiselle!

maanantai 24. marraskuuta 2014

Ihanat Yankee Candle -kynttilät




Onkin jo saattanut käydä ilmi, että olen myös kynttilöiden suurkuluttaja. Eniten tykkään ihanista tuoksukynttilöistä, mutta valitettavan moni tuoksukynttilä on liian esanssinen ja muistuttaa tuoksullaan vessatuoksuja. Tuoksua ei siis saa olla liikaa eikä liian vähän eli kynttilän palaessa huoneeseen tulisi hiljalleen leijailla ihana kevyt tuoksu. Suosikikseni on muodostunut oikeastaan pari Partyliten tuoksua: valkolumimarja ja mulberry, satunnaisesti myös jotkut mausteisemmat kausituoksut ovat miellyttäneet.

Olen myös ihastunut amerikkalaiseen Yankee Candle -tuotantoon. Näitä on tullut ostettua Amerikan matkoilta, koska Suomesta näitä ei juurikaan ole saanut. Kuuleman mukaan Suomessa olisi tällä hetkellä ainostaan kolme(!) tämän merkin jälleenmyyjää. Iloni oli siis suuri, kun satunnaisella pienellä kaupunkikävelyllä näin tamperelaisen Hyvän Tuulen Puodin ikkunassa Yankee Candlen mainoksen. Valikoima ei mikään hurjan suuri ollut, mutta ilahdutti kovasti ja mukaan tarttuikin ihania tuikkuja tuoksunaan Christmas Cupcake. Mitään kovin halpojahan nämä eivät ole, joten pakko oli taas hieman itseään hillitä, mutta uskotaan laatuun ja ihaniin tuoksuihin. Kaupassa näytti olevan kaikkea muutakin ihanaa, joten palaan sinne vielä, kunhan päästään remonteissa siihen vaiheeseen, että sisustus alkaa olla ajankohtainen. Kannattaa tutustua ko. tuotemerkkiin jos on mahdollisuus, näistä ei kovin helpolla huonoa tuoksua löydä ja jos valikoima on hyvä niin jokaiselle on varmasti jotain!

Meidän joulusta taitaa tulla tänä vuonna aika erilainen. Remontti on pahasti kesken ja lääkärit kertoivat, että vauvakin syntyy jo ennen joulua hieman ennen aikojaan. Oma jaksaminen on ihan nollassa, eikä jouluvalmisteluja juurikaan ole tullut tehtyä. No, ehkä tässä uhrataan tämä yksi joulu, onhan ainakin erilainen. Ensi vuonna otan sitten kyllä kaiken takaisin!

perjantai 21. marraskuuta 2014

Nopea suklaakakku vieraille -tai vain omaksi iloksi!




Kakkuhammasta kolottaa...jotain on saatava ja nopeasti!

Niinpä kaivoin esiin Tupperwaren mikrokannun ja tekaisin pienen suklaakakun. Täytyy sanoa, että pisteet loistavalle idealle, kuka ikinä joskus keksinytkään tämän. Olen kuullut, että tämän voisi tehdä jossain muussakin kestävässä astiassa eli pakko ei ole omistaa juuri kyseistä kulhoa, mutta itselläni ei ole muista kokemusta. Kannu ei ole kyllä kovin suurella käytöllä meillä ollut, mutta leivonnassa aina satunnaisesti.

Tässä kuitenkin ohje tälle nopealle suklaakakulle (itse tein pikkuversion, mutta ohjeen tuplaamalla saa sopivan litran kokoiseen Micro Plus kannuun:

100g voita, sulatetaan kannussa
lisätään joukkoon: 
0,7dl sokeria
1 dl vehnäjauhoja
1,5 rkl kaakaojauhetta 
0,5tl leivinjauhetta
1 kananmuna (isoon kakkuun 3 munaa)

Sekoita kaikki aineet sekaisin kannussa ja laita mikroon kypsymään täydellä teholla reilu 5min ilman kantta. Ota mikrosta ja anna kakun levätä kannen alla vähän aikaa ja kumoa sitten lautaselle ja eikun syömään.

Joskus löysin netistä toisenkin suklaakakun ohjeen, jonka pitäisi sopia tähän kannuun. Kirjoittelin sen ylös, mutta en ole vielä testannut. Ehkä tätä kannua voisi tosiaan kokeilla käyttää vähän enemmän...

Tässä siis vielä toinen suklaakakkuohje:
80 g tummaa suklaata
1 rkl vettä
80g voita
2 kananmunaa
1 dl sokeria
1,25 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta

Sulata suklaa, voi ja vesi mikrossa. Sekoita välillä, ettei suklaa pääse palamaan ja sulaa tasaisesti. Vatkaa muna ja sokeri kevyeksi vaahdoksi ja lisää joukkoon vehnäjauho-leivinjauhoseos. Lisää lopuksi sulatettu suklaa koko ajan sekoittaen. Kaada taikina Micro Plus kannuun ja paista n. 5min täydellä teholla ilman kantta. Anna kakun levätä ja jäähtyä hetken ennen kumoamista lautaselle.

Onko muita hyviä vinkkejä tai reseptejä kannun käyttöön?

perjantai 31. lokakuuta 2014

Happy Halloween co-workers


Halloweenin kunniaksi -ja osittain myös siksi, että virallista työaikaa on jäljellä enää noin kuukausi- päätin yllättää työkaverit pienellä Halloween leipomuksella. Tunnustan, että työkaverit saivat aiemmin enemmän herkkuja, kun käytettävissäni oli vielä kunnon keittiö ja aikaakin jonkin verran enemmän. Olen jo jonkin aikaa katsellut ohjeita kakuista, joissa kakun sisältä paljastuu jokin erivärinen kuvio ja nyt päätin kokeilla onnistuisiko tuollaisen kakun teko itseltänikin.

Inspiraatio löytyi Dr.Oetkerin Halloween kakusta ja ohjeen nappasin Kinuskikissalta. Kuorrutuksessa ja koristelussa sovelsin sitten taas omia visioita. Tässä kakussa jännitys säilyy tarjoiluun asti. Kovasti toki teki mieli jo kotona kurkata kakun sisään, että miten mahtoi kuvion käydä. En kuitenkaan halunnut pilata yllätystä, kun kakkua alettaisiin leikkaamaan, joten maltoin mieleni. Riski kuitenkin oli, että kuvio ei erottuisi ja kakussa olisi ilmataskuja ja taikina muutenkin epätasainen sisältä.

Ja tällaista jälkeä siitä tuli:





Happy Halloween!

keskiviikko 29. lokakuuta 2014

Halloween lähestyy taas



Se on täällä taas! Yksi vuoden suosikkijuhlistani: Halloween! Remontin keskellä ei valitettavasti vain ole tullut kovin laitettua kaikkia koristeita esille. Kurpitsa tosin on taas kaiverrettu ja loistaa tuolla pimeissä syysilloissa silmät punaisena. Tytön kanssa leivottiin myös Halloween keksejä ihanilla uusilla muoteilla, joita sain viime vuonna amerikkalaiselta ystävältäni lahjaksi. Muotit ovat Wiltonin muotteja ja muutenkin olen kovin ihastunut tuon merkin tuotteisiin. Harmi vain, että tarjonta Suomessa ei ole kovin monipuolinen. Amerikassa Wiltonin tuotteita saa useista normikaupoistakin, mutta meillä vain muutamista leivontatarvikkeiden erikoismyymälöistä ja niistäkin joudun tilaamaan, koska lähistöllä ei tällä tietoa ole kuin Sinooperi, joka Wiltonin tuotteita on myynyt ja sielläkin valikoima on todella suppea. Kannattaa kurkata Wiltonin nettisivuja. Siellä on vaikka mitä ihanaa! Suomalaisista sivustoista tykkään Confetin Halloween blogista ja toki muiltakin löytyy jo ihan kivasti ideoita Halloween juhlien tarjoiluihin. En siis pistä ollenkaan pahaksi vaikka kyseinen juhla hiljalleen hiipii tänne peräpohjolaankin. Hyvähän se on, jos saadaan jotain muutakin kivaa juhlaa syksyyn, ettei sitä joulua tarvitse välttämättä aina aloittaa jo lokakuussa.



Lokakuussa aloitan yleensä myös viimeistään virallisen kynttiläkauden. Meillä palaa kynttilöitä lähes joka ilta. Tykkään tosi paljon PartyLiten kynttilöistä -en tosin kaikista tuoksuista. Luottamukseni tosin on hieman horjunut, kun olen saanut mielestäni välillä huonoja tuikkivia ja votiiveja: kynttilät eivät ole palaneet tasaisesti tai ovat sammuneet itsestään vaikka aivan ohjeiden mukaan olen niitä käyttänyt. Yhden votiivisetin sain reklamoitua, mutta kovin tuntui silloin hitaalta ja kankealta tuo prosessi, joten vähän miinusta siitä. Olen myös yleensä pitänyt kynttiläkutsut aina syksyn aikana, mutta jälleen vetoan tähän remonttiin, joka rajoittaa elämääni ja niin monia kivoja asioita. Nyt siis jää ihanat mausteiset syksyn tuoksukynttilät tänä vuonna saamatta. Tosin näyttää tuolla olevan mahdollisuus tilata nykyään sähköisestikin, mutta jotenkin ne kutsut olisivat vain se juttu! Noita tuoksukynttilöitä onkin sitten ihana polttaa näissä erilaisissa Halloween kynttilälyhdyissä, joita onkin kertynyt jo jokunen.


Hauskaa Halloweenin aikaa!





tiistai 28. lokakuuta 2014

Makuuhuone remontin keskellä


Nyt vähän remontti postausta eli mitäs tässä onkaan viimeisten kuukausien aikana tehty? No, paljon purkutöitä ainakin. Uudet pohjakuvat valmistuivat kesän alussa ja täytyy todeta, että ihan tyytyväinen olen. Rakennusarkkitehtimme osasi ehdottaa ihan hyviä juttuja ja yhdessä saatiin hiottua pohjat -ainakin paperilla- toimiviksi. Heinäkuussa lomien aikana tehtiin purkutöitä oikein kunnolla. Purkutyöt on siitä kivoja, että niissä ei kovin pahasti voi pieleen mennä ja annetaan sitten ammattilaisten tehdä uuden rakentaminen.

Yksi tehokas päivä ja mies mm. purkasi meidän ja tyttären makuuhuoneiden katot. Katot olivat sellaista neliönmallista "pahvipanelia" olisikohan Halltex-tyyppistä. Levyt on naputeltu kattoon ehkä tuhannella pikkunaulalla. Pakko arvostaa sitä kaveria, joka hommat on joskus 60-luvulla tehnyt! Kyllä siinä on saanut niskalihakset ja käsivarret olla hyvissä voimissa, että on jaksanut noita nauloja nakutella. Tuli tosi hyvä fiilis, kun sai tehdä jotain konkreettista ja ajatella, että tästäkin huoneesta tulee varmasti vielä tosi kiva! Minä auttelin lähinnä naulojen irrotuksessa katosta ja tätä hommaahan siis riitti. Naulat lentelivät lattiaan ja loppujumppana keräsin naulat vielä purkkiin, että on todistusaineistoa nähtävillä, millainen naulasavotta meillä on todellakin ollut.


Koska katot eivät ole olleet ihan suoria, on panelien väliin lisäilty sanomalehtipaloja. Osa oli pientä silppua, mutta joukosta löytyi ihan hyvän kokoisia suikaleita ja jopa sivujakin, joita keräsin talteen. Katsotaan, jos niistä jossain vaiheessa keksisi jotain hauskaa askartelua.


Seinät purettiin myös insuliittilevyjen alla olleelle raakalaudalle. Lattiasta löytyi muovimaton alta vähän mustaa kontaktiliimaa, joten sen poishionta meni asbestitöinä. Kuvassa musta alue jää lähes kokonaan villojen alle piiloon. Nyt olisi siis makuuhuone valmiina odottamassa uusien pintojen rakentamista (ja toki pari muutakin tilaa).

Makuuhuoneeseemme tulee lattiaan tekstiililaatta, johon ihastuin jo edellisen asunnon remontoinnissa. Tekstiililaattoja tunnutaan edelleen pelkäävän Suomessa. Monet uskovat niiden edelleen olevan vain hankalia pölynkerääjiä ja tuovan ongelmia allergiaperheissä. Toisin kuitenkin on, monet tekstiilimatot ovat todella laadukkaita ja sitovat pölyä, jolloin pöly ei pääse nousemaan jokaisen ilmavirran mukana huoneilmaan. Siivokseksi riittää säännöllinen imurointi. Entä likatahrat? Matot kyllä kestävät puhdistusta ja tuoreeltaan monet tahrat saa helposti irti. Jos jotain megavahinkoa kuitenkin tulee niin tässä kohtaa tekstiililaatat ovat mitä mainioin: niistä voi vaihtaa vain sen yhden likaantuneen uuteen laattaan. Meilläkin jäi edellisessä remontissa ylimääräisiä, joita säilytimme juuri tällaisten vahinkojen varalta. Meillä ei ollut tarvetta uutta laattaa vaihtaa, mutta tiedä sitten jos seuraavalla asukkaalla tarve syntyy.... Kokemus on siis ollut sen verran hyvä, että tälläkin kertaa makuuhuoneisiin tulee tekstiililaatat. Laatat on tilauksessa ja toivottu toimitusajankohta on marraskuun lopussa. Lattian väritys tulee olemaan sellaista ruskeaa. Kerron näistä ja asennuksesta myöhemmin lisää.

Kattoon hankittiin ihan perusvalkoista MDF panelia. Ensin katto tietysti koolataan ja vedetään sähköt. Kiviseinät korjausrapataan ja maalataan. Yksi makuuhuoneen seinä voisi olla kiva tapetoida, mutta en ole oikein vielä ehtinyt tapetteja kunnolla katsella, että millainen tuohon voisi tulla. Seiniin tulee näillä näkymin jotain vaaleita tai vaalean ruskeita sävyjä. Olen aika neutraali sisustaja, joten mitään kovin räiskyvää ei ole luvassa.

En kuitenkaan ole mitenkään musta-valkoinen ihminen ja olen aina vähän varonut valkoista, mutta tämä talo jotenkin pyytää minua sisustamaan sen vaaleilla sävyillä. Tiedän, että se on tämän päivän trendi, mutta minulla ei sellaista vaaleaa asuntoa vielä varsinaisesti ole ollut. Edellinenkin keittiö oli tummanruskea ja musta, joten nyt annetaan tilaa vaaleudelle (mutta ei siis täysin valkoisissa merkeissä).

Olen tässä koko remontin ajan koonnut ideavihkoa, jonne keräilen hyviä fiiliskuvia tai ideoita, mitä esineitä tai asioita eri huoneisiin olisi kiva hankkia. Samoin samaan vihkoon olen keräillyt kauppakäynneillä hintatietoja ja tietoja myös mistä mitäkin on hyvä hankkia. Paremminkin olisi "kotityönsä" voinut tehdä, koska nyt tuntuu aika jo loppuvan ja oma kuntokin alkaa näin raskauden lopussa olemaan vähän heikompi.




sunnuntai 5. lokakuuta 2014

Keittiössä tuoksuu omena



Hieman on hiljaiseloa ollut tällä puolella, kun talon remontti on nielaissut luonnollisesti valtaosan energiasta. Usko on todellakin koetuksella säännöllisesti. Oman lisänsä tähän kaikkeen tuo se, että perhekin on kasvamassa yhdellä uudella tulokkaalla eli jos kaikki menee hyvin niin tammikuussa saamme toisen lapsen. Kovin odotettu ja toivottu on tämäkin tulokas! Harmittaa vain kovasti, ettei tästä raskaudesta ole ehtinyt kovin nauttia ja tietysti tekisi jo kovasti mieli laittaa kaikkea valmiiksi vaan ei oikein ole tässä remonttitilanteessa vielä mahdollista. Ja tietysti tässä on ollut vielä tämän tietokoneenkin kanssa ongelmia, joten tuntuu, ettei mikään ole sujunut ihan ongelmitta....

No, mutta onpa tässä jotain ihanaakin ollut. Uusi talo ja sen puutarha on täynnä monia mahdollisuuksia ja satoa on pihasta saanut kerätä heinäkuusta alkaen. Ensin saatiin hurjasti vadelmia ja sitten karviaisia ja oma pikku kasvimaakin antoi makupaloja ja lopulta valtava omenasato on kruunannut syksyn. Keittiössä on siis tuoksunut omena. Omenapiirakkaa on tullut tehtyä monen monta. Aika usein on tullut tehtyä ihan googlettamalla löydetyillä resepteillä. Tässä yksi ihan kiva ohje, joka on ollut mehevä ja nopea.



Kaikkien kehuma omenapiirakka

200 g margariinia (-minä leivon yleensä aina voista)
1,5 dl sokeria
3 dl jauhoja
1 kananmuna
0,75 dl maitoa
1 tl leivinjauhetta
1 tl vaniljasokeria
3-4 omenaa
kanelia ja sokeria



Sulata rasva tai käytä pullomargariinia. Sekoita kulhossa sokerin kanssa. Lisää jauhot (ei vielä leivinjauhetta). Jauhoja kannattaa lisätä hiljalleen, sillä taikinasta ei tulisi tulla kovin kuivaa tässä vaiheessa. Ota sivuun kahvikupillinen taikinaa; se ripotellaan valmiin piirakan päälle. Lisää nyt taikinakulhoon muna, maito, leivinjauhe ja vanilliinisokeri. Sekoita puulusikalla kovaa tasaiseksi. Taikina on valuvaa tässä vaiheessa, eli ei esim. pysy vuoan reunoilla, muttei myöskään ole litkua. Kaada taikina voideltuun tavalliseen piirakkavuokaan ja ripottele päälle omenapalat. Itse käytän mitä tahansa omenalajia, jota kotona sattuu olemaan. Jos omena on hapanta, pinnalle kannattaa laittaa vähän runsaammin sokeria. Tällä taikinalla on tehty onnistuneita piirakoita kaikista hedelmistä, joten kokeilla voi.Ripottele pinnalle kanelia ja sokeria sekä sivuun alussa jätetty taikina.Paista 200 asteessa n. 30 min. Parasta tarjoiltuna lyhyen vetäytymisen jälkeen kylmän vaniljakastikkeen tai -jäätelön kanssa.(http://www.kotikokki.net/reseptit/nayta/22113/Kaikkien%20kehuma%20omenapiirakka/)


Ja tietysti myös omena-kaurapaistosta on uunissa paistunut useaan otteeseen. Omenasosetta on tehty pakkaseen ja pakastin alkaakin olla nyt täynnä ihania herkkumarjoja ja soseita. Ja niin ihana tuoksu, kun noista omenoista tulee, kun niitä uunissa tai hellalla kypsentää... Nyt hellalla hautuu omenariisipuuro. Ohje löytyi tällä kertaa Myllyn Parhaat sivuilta:



Omenariisipuuro

1 l vettä
1,5 dl puuroriisiä
0,5-1 dl sokeria
3-5 omenaa
kanelitanko
ripaus suolaa

Kuumenna vesi kiehuvaksi ja lisää ripaus suolaa, riisisuurimot, kuutioidut omenat ja kanelitanko. Hauduta miedolla lämmöllä puolisen tuntia välillä sekoittaen. Tai keitä riisiä ensin 15 minuuttia ja lisää omenakuutiot vasta sen jälkeen. Silloin omenat jäävät sattumiksi puuroon.
Mausta puuro lopuksi sokerilla (omenien makeus vaihtelee suuresti lajikkeesta riippuen) ja poista kanelitanko. Tarjoa puuro lämpimänä, haaleana tai kylmänä sellaisenaan tai maidon kanssa. Puuro sopii aamu- tai välipalaksi sekä kevyen keiton jälkiruoaksi. 
(http://www.myllynparas.fi/suomi/reseptit/puurot/vaihtelua_puuroihin/omenariisipuuro/)


Mikähän siinä on, että kun sinne pakkaseen säilöö näitä herkkuja niin jotenkin ajattelee, ettei niitä heti saa alkaa syödä sieltä, etteivät lopu talvella kesken. Sitten tilanne on kuitenkin se, että keväällä tulee kiire syömisen kanssa, kun uusi kausi on enää muutaman kuukauden päässä. Jospa siis tänä syksynä alkaisi pakkasen tyhjennyksen jo vähän aiemmin...

maanantai 30. kesäkuuta 2014

Maailman paras pannukakku


Ei oikein ole säät suosineet tänä kesänä sitten toukokuun lämpimien kelien (eikä taineet kovin suosia viime vuonnakaan...). Mahdanko edes kehdata tunnustaa, ettei meillä ole vene vieläkään purjehduskunnossa. Tosin lomat vasta alkoivat, joten jospa nyt saataisiin laitettua paikat kuntoon ja jos tuo sääkin lämpenisi piakkoin niin päästäisiin vesille. Kovasti jo tekisi kyllä mieli...

Alku kesä on mennyt kotosalla. Pihahommia olen yrittänyt jonkin verran tehdä ja remonttiakin on kovasti suunniteltu. Heinäkuussa ei kyllä mikään etene minnekään, joten jospa sitten elokuussa saataisiin taas polkaistua hommat kunnolla käyntiin. Nyt olisi varmaan järkevintä tehdä hyvät suunnitelmat ja valita materiaalit, kun kerran lomalla on aikaa kierrellä rautakauppoja ym.

Sadepäiviä ollaan vietetty tyttären kanssa kirjastossa ja sama ajatus on näyttänyt olevan aika monella muullakin, sen verran ruuhkaa on tällaisina päivinä ollut kirjastossa. Päätin tässä aikani  kuluksi ja päivän piristykseksi tehdä pannarin ja kaivoin vanhan hyvän ohjeen reseptivihkoni välistä. Maailman paras pannukakku -ohje se vain aina toimii! Ohje eksyin käsiini ensimmäisen kerran joskus 90-luvun lopulla ja sen jälkeen en muuta ohjetta olekaan käyttänyt silloin harvoin, kun pannaria innostun tekemään. Ohje ei ole mikään salainen ja löytyy kyllä monestakin paikasta netistä, mutta jottei suotta tarvitse lähteä googlailemaan niin tässäpä tämä:



MAAILMAN PARAS PANNUKAKKU

4 dl vehnäjauhoja
1,5 dl sokeria
1 tl leivinjauhetta
1 tl suolaa
1 tl vaniljasokeria
8 dl maitoa
2 kananmunaa
100 g voita sulatettuna

Sekoita kuivat aineet keskenään. Lisää joukkoon maito ja kananmunat. Kaada leivinpaperilla päällystetylle uunipannulle ja kaada lopuksi päälle vähän jäähtynyt voisula. Itse teen vielä taikinaan muutaman vedon vispilällä niin voisula levittyy paremmin. Ja sitten uuniin n.200 asteeseen tai vähän yli ja paistetaan noin puoli tuntia.


Ja nyt olis sopivasti valmista, joten kaivetaan vielä hillot kaapista ja eikun syömään!

sunnuntai 1. kesäkuuta 2014

Hei Muumi!




Vähän aika sitten mainitsin eräästä suhteellisen pikaisesta ostoksesta ja lupasin kertoa siitä myöhemmin lisää. Tilaushan tuli tehtyä tuossa pääsiäisen aikoihan ja saapui nyt reilu viikko sitten eli ihana Muumipeikko-valaisin! Olen miettinyt Eero Aarnion Tupla kuplan hankkimista, mutta joku siinä on kuitenkin aina mietityttänyt tai ehkä kuume tähän hankintaan ei ole ollut riittävä. Sitten näin nämä uudet muumivalaisimet ja olin vakuuttunut, että juuri tuollaisen haluan. Loppuottelu käytiin Muumipeikon ja hattivatin välillä, mutta tulin siihen tulokseen, että hattivatit näyttäisi parhaalta pienenä joukkona, joten päädyin kuitenkin Muumipeikkoon (eikä se Niiskuneitikään poissuljettu ollut) ja tosi tyytyväinen olin päätökseen.




Näitä valaisimia valmistaa  Feelis Helsinki. Oman valaisimen voi tilata vaikka täältä Muumikaupasta ja Stockmann myy näitä myös sekä muutama muukin paikka (lista jälleenmyynti paikoista löytyy ainakin Feelis Helsingin sivuilta). Oman valaisimemme tilasin Stockmannilta ja toimitusajaksi ilmoitettiin 4-6 viikkoa. Meille valaisin tuli 5:ssä viikossa. Materiaali on samanlaista kuin tuplakupla valaisimissa eli kestävän oloista mattapintaista muovia. Valo on yllättävänkin kirkas eli ihan ei yövaloksi välttämättä sovi. Muumipeikkoa on saatavilla kolmessa koossa ja meille otin tuon keskikokoisen, jonka korkeus on 50cm. Sopii hyvin vaikka lattiallekin sijoitettavaksi. Pienimmän muumipeikon koko olisi ollut 30cm ja isoin on jo 105cm. Olisipa aika upea sekin, mutta hinta kyllä karvastelee (0vh. 899€)... Nämä valaisimet on valmistettu Suomessa ja konseptointityötä on johtanut Harri Koskinen. Tästä on kyllä pakko tulla jonkinlainen klassikko!


Kuva lainattu: Feelis Helsiki Facebook -sivut

Muumivalaisin on 2-vuotislahja tyttärellemme ja sijoituspaikaksi tulee todennäköisesti hänen uusi huoneensa, kunhan remontti joskus valmistuu. Lahjan saajakin oli kyllä innostuneen oloinen: ainakin suurta iloa tuotti, kun sai sytyttää ja sammuttaa valoa monta kertaa (toivottavasti on kestävä lamppu)! Ja kyllä tässä on aika monena iltana käyty hakemassa Muumipeikko varastosta esiin, että sitä voidaan ihmetellä ja halailla.


torstai 8. toukokuuta 2014

Designkuume



Mulle voisi varmaan antaa vaikka miten monta diagnoosia: herkkuholismi, lastenvaateholismi, designesine-kuume jne. Viimeksi mainittu kuume on varmaan aika pahaa laatua: ei auta vaikka juuri sain yhden esineen hankittua pari seuraavaa mielikuvaa on jo ilmestynyt mieleen. Ja tässä on se ongelma, että tämä designkuume tahtoo viedä perikatoon, kun noiden hankintojen hinnat ei aina ole niitä edullisimpia. En oikein ole varma, mistä nämä himot tulee, koska saattaa olla, että ensin en edes huomaa koko esinettä ja sitten yhtäkkiä isken siihen silmäni ja tuntuu, että se on pakko saada. Sen verran olen itseäni opetellut tuntemaan, että vaadin itseltäni harkinta-aikaa: mitään esinettä en saa ostaa hetken mielijohteesta vaan asiaa pitää harkita ja harkinta-aika on suhteessa hintaan. Aikoinani himoitsin Harri Koskisen K-tuolia varmaan parisen vuotta ja lopulta aika koitti ja tuoli kotiutui meille. Sen sijaan Sectoa harkitsin varmaankin vain parisen kuukautta.

Unelmia saa toki olla, joten olkoot nämä nyt niitä. Jos vaikka se lottovoitto joskus kohdalle osuu niin onhan sitten ostoslista valmiina :-P Eli kokosin tähän muutamia ihania kappaleita...


Charles ja Ray Eamesin DSW-tuoli on uudempaa haaveosastoa

Kaanin Jazz tuoli on ihastuttanut jo vuosia

Iki-ihana Rosy Angelis koristi aikoinaan hääsviittiämme ja painui ehkä sen vuoksi mieleen

Seppo Kohon Octo vaatii tietynlaisen tilan, joten tämä taitaa vain jäädä haaveeksi.
Secto meiltä  tosin jo löytyy...

No, tuli sitä tehtyä yksi aika pikainenkin hankinta tässä parisen viikkoa sitten. Toimitusajaksi mainittiin 4-6 viikkoa, joten katsotaan, miten pitkään menee ennen kuin tuo suhteellisen uusi muotoilun tuote meille kotiutuu. Sen verran voin paljastaa, että tämä on tyttärelle 2-vuotislahjaksi. Esittelen tuotteen sitten sen kotiuduttua.


torstai 17. huhtikuuta 2014

Terveiset puutarhamessuilta




Puutarhan kasvukausi on vasta alkumetreillä, mutta mikäs sen ihanampaa kuin käydä puutarhamessuilla keräämässä intoa ja inspiraatiota tulevaa kesää varten. Tampereen messukeskuksessa järjestettiin supermessut 11.-13.4.2014 ja yhden hallin valtasi piha- ja puutarha-aiheet. Aika vierähti ihmetellessä erilaisia kasveja ja kuvatessa hyviä ideoita. Erään pienen lavan luona pysähdyin oikein pidemmäksikin aikaa, kun aihe oli niin mielenkiintoinen eli omenapuiden leikkaus. Jonkinlainen peruskäsitys minulla on asiasta ollut ja sen turvin olen puiden kanssa toiminut, mutta nyt kuuntelin taas ihan uudella kiinnostuksella. Meidän pihan omenapuut saivatkin kokea uuden leikkausoperaation heti, kun kotiin pääsin. Uskokaa nyt vain ihmiset, että niitä puita kannattaa leikata, niin ne voivat paremmin ja tuottavat myös runsaamman sadon. Leikkausaika alkaa olla loppusuoralla eli jos meinaat leikata niin leikkaa heti tänään! Karkea ohje: leikkaa kaikki suoraan ylöspäin kasvavat oksat ja alut eli omenapuun oksien on tarkoitus kasvaa vaakaan tai hieman alaspäin, jolloin ne tuottavat myös satoa. Liikaa ei toki kannata leikata jos on vaikkapa vanha puu, jota ei ole koskaan leikattu. Hyviä ohjeita leikkaamiseen löydät vaikkapa täältä.

Messuilla eniten kiinnosti tällä kertaa kasvit. Mukaan tarttui liljoja ja japanilaista ihmekukkaa. Viimeksi mainittu pitäisi olla helppo ja monenlaiseen olosuhteeseen sopeutuva, joten katsotaan, miten käy. Nyt pitäisi vain keksiä näille hyvät paikat ja tietysti pitää vielä vähän odottaa ennen kuin pääsee istutus hommiin. Tarkoituksena oli hankkia myös pioneita, mutta niistä ei ollut sellaista messutarjousta kuin olisin toivonut, joten laitetaan ne tilauslistalle.




Yllä olevalla firmalla oli myynnissä ja esillä aika kivoja muovisia astioita, joita pystyi kiinnittämään magneetilla vaikka jääkaapin oveen. Tällä kertaa en ostoksia tehnyt, mutta jäin miettimään, että nämä voisi kivasti sopia vaikka parvekkeen metalliseen kaiteeseen kukkapurkiksi. Magneetti ainakin oli sen verran jämäkkä, että ei varmaan ihan helpolla irtoa vaikka kukan tuohon laittaisikin. Nettikaupassa näytti olevan myös kaikkea muutakin ihanaa sisustustavaraa. Kunhan päästään remontissa sisustusvaiheeseen, täytyy varmaan palata kurkkaamaan uudelleen noita tuotteita.







Omat yrtti-istutukset ei ole vielä ihan tässä vaiheessa, mutta kyllä tuolta "kasvihuoneesta" jo jotain alkuja näkyy. Ainakin iki-ihanat basilikat näyttää lähteneen hyvin alkuun.

Ja se olisi sitten pääsiäinen... Uutiset lupailivat lämmintä säätä, joten eiköhän se näy tuolla kukkapenkissäkin rikkaruohojen kasvupyrähdyksenä. Kovin suuria odotuksia ei ole, että mitään hienoja vanhoja perennoja penkistä nousisi, mutta ainahan voi iloisesti yllättyä!


Aurinkoista pääsiäistä!


tiistai 15. huhtikuuta 2014

Latva lattianaulakko


Nyt voin vihdoin huokaista helpotuksesta ja ihastuksesta! Uuden kodin ensimmäinen design esine on saapunut onnellisesti kotiin. Olen haaveillut parista naulakosta jonkin aikaa: toinen on ollut Hang It All ja toinen Latva eli toinen seinälle kiinnitettävä ja toinen lattialla seisova. Hang It All oli pitkään ykkösenä, mutta jostain mielen oikusta päädyin sitten kuitenkin Latvaan -varmaankin yhtenä syynä se, että näen jo sieluni silmin meidän uuden kodinhoitohuoneen/eteisen ja Latvan sijoitettuna tilaan. Tuleva tila on vielä alkutekijöissä, mutta naulakko oli saatava, joten niinpä tuossa yhtenä helmikuun iltana otin ja tilasin Latvan saksalaisesta verkkokaupasta, koska hinta tuli posteineen reilusti yli 100€ halvemmaksi kuin paikallisesta liikkeestä ostettuna. Mielelläni kyllä suomalaista yritystoimintaa kannatan, mutta tässä kohtaa hintaero oli jo niin merkittävä, että otin riskin ja tilasin muualta. Latva löytyi Design Yu:sta ja toimitusajaksi he kertoivat 2-3 viikkoa. Kolmen viikon kuluttua tiedustelin asiasta ja kertoivat, että olivat vasta saaneet naulakon itselleen, joten se oli juuri lähdössä kohti Suomea. No, taas odoteltiin. Seurantakoodista näin, että paketti matkasi Saksassa n. viikon ja sitten Tanskaan, mutta sinne se sitten tuntui pysähtyvän. Paketin seistyä Tanskassa kaksi viikkoa lähetin kyselyä kuljetusyhtiölle ja tiedustelin, mahtaako asiaan kuulua, että Tanskassa kestää näin pitkään. Selvisi, että paketissa oli väärä maakoodi ja he lupasivat hoitaa asian heti niin, että paketti pääsi jatkamaan matkaa kohti määränpäätään mahdollisimman nopeasti. Vielä viikko ja yksi päivä ja lopulta omaan postitoimipaikkaan, josta paketin heti kiiruhdin noutamaan. Vasta kotona paketin avattuani huokaisin helpotuksesta: ehjä, aito ja juuri sellainen kuin pitikin ja vielä enemmänkin: IHANA! Mies ehti tuossa jo jokunen viikko sitten huomauttaa, että varautuisin siihen, että en koskaan koko naulakkoa edes näkisi. Voih, mikä painajainen! Mutta loppu siis hyvin! Ehkäpä uskaltaudun moiseen pahan tekoon toistekin...


Vitran Hang It All -naulakko

Mikko Laakkosen suunnittelema Latva -lattianaulakko


Paketin nouto postista




lauantai 12. huhtikuuta 2014

Pihan suunnittelua aurinkoisessa säässä



Ihanaa, kun kevät tulee! Kädet jo syyhyää päästä pihahommiin, joita toki on jo aloitettukin. Harava on heilunut oikein urakkalla ja pihan puskat ja omenapuut on leikattu. Hommaa uudessa pihassamme riittää moneksi vuodeksi, mutta jotain olisi kiva saada valmiiksi jo tänä vuonna. Suunnitelmissa on pistää ainakin yksi kukkapenkki täysin uusiksi. Katselin jo Viherpeukalon esitettä, jos tilaisin valmiiksi suunnitellut kukkapenkin taimineen. Olisi ihana saada sellainen kokonaisuus, joka kukkisi koko kesän, että aina olisi jotain odotettavaa. Nyt en vain vielä osaa päättää kumpiko se näistä olisi? 

Vaihtoehto 1: "Kesäheinä"


Tässä paketissa olisi mukana seuraavat kasvit: rönsyakankaali, hakoheinä, purppurakeijunkukka, loistosalvia, kuunlilja, tarhakurjenmiekka ja syysleimu. (Tarkemmat tiedot tästä). Tai sitten tämä toinen:


Vaihtoehto 2: "Purppurailta"

Tässä paketissa olisi taas seuraavanlaisia kasveja: arovuokko, harmaa-ajuruoho, verikurjenpolvi, myskimalva, jalokurjenpolvi, syysleimu ja punatähkä. (Tarkemmat tiedot tästä). Ja tuostakin löytyi istutusohjeet pyöreään malliin, joka siis tulee olemaan malli, jota käytän. Ehkä tämä vaihtoehto 2 miellyttää kasveiltaan eniten, mutta pitää vielä vähän miettiä. Kukkapenkki on osan päivästä varjossa ja osaksi paistaa aurinko, joten tämäkin lienee syytä ottaa huomioon. Vähän skeptinen olen tällaisten postimyyntitaimien suhteen, mutta katsotaan jos uskaltaisin tilailla. Saa kertoa, jos on kokemusta...

torstai 10. huhtikuuta 2014

Tule, tule hyvä kakku!




Näin pääsiäisen kynnyksellä iski taas leivontahimo ja pyöräytin pari kakkua, kun tarkoitus oli samalla pitää vaatekutsut. No, kutsut peruuntui ja jäljelle jäi kakut ja kamala pulma, mitä näille tehdään. Syöjät kakuille onneksi löytyi ja täytyy sanoa, että vaikka itse teinkin niin olipa hyvänmakuiset kakut! Keltainen on ihan perus mangomoussekakku marsipaani päällysteellä ja juustokakku on Kinuskikissan Irish Dream -kakku. Suosittelen lämpimästi kokeilemaan!





lauantai 8. maaliskuuta 2014

Rakkaat villasukat


Rakastan villasukkia.

Olen elänyt suurimman osan elämästäni vanhoissa taloissa, joissa veto ja viileys on tulleet tutuiksi. Toisaalta olen palelevaa sorttia ja ehdottomasti sitä mieltä, että ei lämpö luita riko. Olen vuosia miettinyt, miksi niin monet aina sanovat, ettei syksyisin kannata liian aikaisin vaihtaa ylle pitkiksiä ja lämpimiä vaatteita, että jos liian aikaisin laittaa, ei talvella tarkene. Höpöhöpö -Miksi palella syksyllä ja talvella jos voi palella vain talvella?! Eli minä kyllä vetäisen lämmintä niskaan heti kun siltä tuntuu. Eipähän tarvii palella sitten kuin talvella, kun pakkaset paukkuu.

Mutta niistä villasukista... Kyllä voikin olla jokin asia niin ihanaa pukea yllensä. Kun villasukat saa jalkaansa niin mielikin ihan kuin rentoutuu. Tästä syystä kirjoitin aikoinaan myös ylioppilaaksi villasukat jalassa. Tänä talvena ei kovia pakkasia kestänyt kuin parisen viikkoa, mutta niillä säillä villasukat olivat monen päivän pelastus jopa työmaalla, jossa oli myös poikkeuksellisen kylmä, vaikka sisätiloissa olimmekin. Ja mikä parasta, vetää villasukat jalkaan, käpertyä sohvan nurkkaan, ehkä vetää vielä vilttikin päälle ja pistää joku hyvä elokuva pyörimään kuuma kaakaokuppi toisessa kädessä.

Iso miinus on, että mä en osaa itse neuloa villasukkia. Olen kyllä yrittänyt ja parit saanut kasaan, mutta ne ei kyllä ole kovin mallikelpoisia, vikoja on enemmän kuin uskallan alata listaamaan. Onneksi on sentään ollut ihania ystäviä ja sukulaisia, jotka on mulle sukkia taiteilleet ja lahjaksi antaneet! Kiitos jokaisesta! Taas tuli aivan ihanat sukat joululahjaksi. Ja mulla on nyt sukkia vähän joka fiilikselle ja toiminnalle. Yhdet rakkaimmat sukat on ihan sellaiset harmaat perussukat, jotka sain yks joulu isältäni (jostain putkiliikkeestä oli tainnut ne ostaa, olisiko omistajan vaimo neulonut niitä sinne myyntiin). Ne sukat lämmittää jalkoja ja sydäntä!

Juniorikin on saanut osansa. Ihana S-täti on taiteillut kopallisen erivärisiä ja kokoisia sukkia (kuva yllä), jotka on lämmittäneet pieniä jalkoja syntymästä lähtien. Kiitos niistä jokaisesta! Villasukat sopivat jokaiseen vuodenaikaan. Alunperin tarkoitukseni oli postata tämä jo tammikuussa, mutta eipä tuo ole vieläkään myöhäistä! Nyt tuolla paistelee jo kevätaurinko ja taidetaan lähteä koko perhe ulos. Vedetään villasukat ja kumisaappaat vain jalkaan!



Venesukat, jotka kaveri neuloi toiveestani! Kiitos K!


Anopilta joululahjaksi saadut polvisukat, toimii kivasti tumman hameen kanssa.



Rakkaat sukat isältä! <3



keskiviikko 5. helmikuuta 2014

Ettei vain hommat loppuisi kesken...



No, niin: nyt se on tehty! Ostettu nimittäin omakotitalo. Kyllä vaan ja vieläpä sellainen, joka vaatii täyden remontin. Ei tiedä itkisikö vain nauraisiko, kun miettii, että nyt tässä on sitten kaksi vanhaa remonttia vaativaa projektia. Toisaalta haaveissa ollut omakotitalo on osittain toteutunut ja viinikaappi taitaa vaihtua viinikellariin, joten jotain positiivistakin voisi havaita tapahtuneen.

Moni tuttava on jo ehtinyt huomauttamaan, että nyt te ette sitten enää ehdikään minnekään purjehtimaan, kun talotyömaa pitää otteessaan. Itse näkisin niin, että nyt jos koskaan veneilyllä on paikkansa. Pitäähän sitä päästä tuulettumaan tästä kaaoksesta ja mikäs sen ihanampaa, kun veneellä vesille ja raikkaaseen ulkoilmaan.

Vanhasta ihanasta kodista oli haikea luopua. Erityisen paljon harmittaa ihana keittiöni, joka jäi uusiin käsiin ja tämä uusi keittiöni, joka ei täytä lainkaan laatuvaatimuksiani. Ensi töikseen saimme onneksi hankittua uuden jääkaapin, pakastimen ja astianpesukoneen, joten nämä vähän helpottavat arkea, mutta rikkinäinen hella/uuni on pitkä miinus leivonnasta innostuvalle ihmiselle. Täytyy vain uskoa, että tulevaisuus tuo minullekin uuden unelmien keittiön.

Tämä uusi projektimme on 50-vuotias ja reilu 200 neliöinen haaste. Tiedossa on, että tämä ei yhdessä yössä linnaksi muutu, mutta onhan tässä vuosia. Haukataan siis pieni pala kerrallaan...

Raikkaat pakkaset tuntuvat väistyneen. En ole mikään talvi-ihminen, joten en turhaan yritä ihastella talvikelejä, mutta yhden uuden harrasteen pakkasille löysin ja se oli jäälyhtyjen teko. Niitä syntyikin sitten urakalla ja parasta on tietenkin ollut, kun on saanut sytyttää kynttilän lyhtyyn. Löysin eräästä pienestä työpajamyymälästä ihan parhaita kynttilätelineitä jäälyhtyyn. Niissä kynttilä pysyy pystyssä eikä sulata jäälyhtyy reikää. Lämmenneet säät näkyvät jo jään pinnalla, mutta toisaalta lyhdyt ovat edelleen ihan kauniita, vaikka jää onkin muuttunut rosoisemmaksi.




lauantai 4. tammikuuta 2014

The Best Brownies for You



Joulu meni ohi vähän niin kuin vahingossa, joten anteeksi pitkä hiljaiselo. Ahkeroin kyllä piparkakkujen parissa, mutta ne on jo pistelty parempiin suihin ja uusi vuosikin on pyörähtänyt käyntiin. Hyvää uutta vuotta siis kaikille!

Vuoden alussa moni päättää ryhtyä taas herkkulakkoon ja tavoitteena on päästä rantakuntoon. Itselläni mielessä on edelleen vain se, mitä hyvää tällä kertaa syötäisiin. Tätä ohjetta ei siis suositella kellekään herkkuja karttavalle.

Brownies ohjeita löytyy lukuisia ja tässä oma suosikkini. Olen muuntanut ohjeen sopimaan pieneen Arabian Teeman neliön malliseen vuokaan/lautaseen. Se on juuri sopiva pieneen herkutteluun yhdelle tai kahdelle. Ohjeen voi toki tuplata.

Brownies

50 g voita
70 g tummaa suklaata
1,3 dl sokeria
1 kananmuna
0,75 dl vehnäjauhoja

Sulata voi ja suklaa mikrossa. Muista sekoitella, ettei seos pala. Lisää vähän jäähtyneeseen suklaa-voiseokseen sokeri ja kananmuna ja sekoita. Lisää vielä jauhot ja sekoita tasaiseksi. Kaada voideltuun vuokaan. Paista 180 asteessa noin 25 minuuttia.

Anna jäähtyä niin pitkään kuin maltat ja herkuttele hyvän vaniljajäätelön tai kermavaahdon kanssa.

Paistoajan määrittäminen on aina haasteellista, koska liikaa ei saa paistaa! Täysin kuivaksi ja kypsäksi paistunut brownies on pieni pettymys, koska tämän kuuluu olla kostea ja vähän sitkeäkin jäähdyttyään. Tämän kokoinen annos on itselleni juuri sopiva, eipä tule herkuteltua liikaa yksin ja seuraavallekin päivälle jää usein pieni pala. Parasta on hivuttaminen: ensin ihan pieni siivu ja sitten toinen pieni siivu ja sitten taas pieni siivu...