Keittiöremontti

Remontit on jatkuneet taas syksyn tullen... Ja nyt vihdoin valmistui odotettu keittiöremontti. Vanha keittiö purettiin syyskuussa ja uusia kalusteita päästiin asentamaan marraskuun alkupuolella. Toiveena oli, että uusi keittiö pitää olla valoisa, moderni ja toimiva niin, että siellä on ihanaa leipoa ja laittaa ruokaa yhdessä ja yksin. Vanha talo luo aina omat haasteensa, mutta ainakaan toistaiseksi en tunne, että olisi joutunut luopumaan juuri mistään. Vanha keittiömme oli remontoitu joskus -90 -luvun alkupuolella ja kun muutimme taloon uusimme heti muutamat koneet kuten tiskikoneen, jääkaapin ja pakastimen. Liesi oli myös huonossa kunnossa ja luukku irtosi käteen, mutta tiesin, ettei uutta kannata ostaa, koska uuteen keittiöön tulee kuitenkin erillinen liesi ja uuni. Niinpä hankin tilapäiskäyttöön uuden käytetyn lieden Torista.

Keittiön lähtötilanne

Purettaessa alta löytyi vanhoja tapettikerroksia. Ja olipa taas tapetissa raaputtamista. Paikoitellen tapetti irtosi paremmin ja paikoitellen sentin paloina. Keittiön nurkasta puhkaistiin uusi läpikulku olohuoneen puolelle.

Aukon puhkaisu olohuoneen puolelle

Luonnollisestikin kiersin eri keittiöliikkeitä ja pyysin tarjouksia. Selvää suosikkia ei kuitenkaan löytynyt heti ja ehkä osasyynä oli sekin, etten ihan täysin tiennyt, mitä haluan. Pyörittelin erilaisia vaihtoehtoja ja mietin värejä ja malleja. Huomasin kuitenkin päätyväni aina samaan materiaalien suhteen eli pöytätasoihin laminaattia, jossa betonimaista kuviointia ja väriä ja valkoiset yläkaapit sekä vaaleat harmaaseen taittuvat alakaapit. Yhdestäkään liikkeestä ei löytynyt täysin tyydyttävää kokonaisuutta, mutta lopulta sain aikaan kuitenkin mielestäni hyvän kokonaisuuden.

Aukko valmiina (ovi vain väliaikaisesti tuossa) ja purkutyöt tehtynä

Aukkoseinää jouduttiin levyttämään, koska tila oli aiemmin ollut kaksi eri huonetta ja seinissä oli siksi tasoeroa. Tämän vuoksi tuota yhtä seinää ei onneksi tarvinnut repiä kokonaan tapeteista. Kiviseinät tasoitettiin kauttaaltaan ja maalattiin Tikkurilan maaleilla (sävyt: Laasti ja tehosteseinä: Kalsiitti). Lattia tasoitettiin ja porattiin reijät uudelle viemärille, vesijohdolle sekä lämmitysputkille

Mutta, ettei menisi liian helpoksi niin huomasin muutama päivä seinien maalauksen jälkeen, ettei maalin sävy (laasti) ollutkaan sitä väriä kuin piti! Remonttimiehet olivat maalanneet kuten oli ohjeistettu ja maalipöntössä oli kyllä oikea koodi, mutta maalin sävytys oli epäonnistunut ja maalista oli jäänyt väripasta pois (tämä oli selkeästi kaupan vika), joten maalarit olivat maalanneet seinät valkoiseksi. Tehosteseinän väri sentään oli oikea. Patterit oli ehditty asentaa, joten korjausmaalaus oli hieman haastavaa. Onneksi kauppa myönsi virheensä ja saatiin uudet maalit ja hyvitykseksi maalaustarvikkeita. Ja ehdottomasti hyvä, että korjattiin, koska oikea maali toi tilaan hyvän tunnelman!

Tässä tuo vaalea seinä on siis vielä tuo väärä väri eli käytännössä vain normaali valkoinen.

Tilan valaistus oli tärkeä osa, koska aiemmin tila oli kylpenyt keltaisessa loisteputkivalossa ja luonnonvaloakaan tilaan ei kovin paljon tule -tai onhan tilassa kaksi ikkunaa, mutta ne ovat itään, joten aurinko paistaa vain aamuisin ja talvella ei juuri silloinkaan. Niinpä nyt tulee valoa: kattoon upotettiin kulkureitin mukaisesti 8 led spottivaloa, kaappien alle ja päälle led nauhat, saarekkeen päälle kaksi roikkuvaa valaisinta ja ruokapöydän päälle yksi roikkuva valaisin. Mahtaako riittää?! :-D Kiinnitin huomiota myös valon väriin eli valitsimme 4000 kelvinin ledejä. 3000 kelviniäkin olisi voinut olla ihan kelvollinen, mutta testattuamme näitä kahta, tulimme kuitenkin siihen tulokseen, että tuo 4000 oli raikkaampi sävy. Jos haluaa välttää keltaisen valon, kannattaa valita yli 3000 kelviniä, koska 2700 on jo selkeästi tuo tavallinen "lämmin keltainen".

Saarekkeen taso tuli ensin väärän kokoisena, joten tässä vielä väliaikainen taso

Halusin panostaa kodinkoneisiin, mutta pysyä silti jokseenkin kohtuudessa, joten jatkoimme Siemens -koneiden parissa. Sen verran tuli "irroteltua", että ostimme lisäksi lämpölaatikon. Syy tähän oli se, että olen huomannut monia kertoja, kun olemme tehneet hyvää ruokaa, että törmäämme aina samaan ongelmaan: lautaset ovat kylmiä! Niitä on yritetty lämmittää milloin levyllä, milloin uunissa ja näissäkin on ollut omat ongelmansa, joten nyt asia korjataan. Lämpölaatikon lämpötilaa voi säätää 30-80 asteen välillä ja lautasten lämmittämisen lisäksi siellä voi kohottaa vaikka pullat tai leivät ennen paistoa. Odotan kyllä innolla, että pääsen testaamaan!

Nyt alkaa olla valmista. Vähän vielä sähkötyöt kesken, mutta muuten kaikki toimii

Ikea: Melodi kattovalaisin

Saarekkeen päälle tulevat kaksi roikkuvaa valaisinta on vielä hakusessa. Aika hurja on hintahaitari noilla saman tyylisillä valaisimilla. Halvin on varmaan tuo Ikeasta löytyvä Melodi (n.7 euro) ja kalliimmista saa maksaa jo satoja euroja. Mietin, että voisi olla hyvä, että valaisin antaisi valoa vähän ympärilleenkin kuten tuossa Melodissa. Aika moni valaisin on metallia ja valon suunta on ainoastaan suoraan alas. Tosin noissa metallisissa valikoima on mukavan laaja. Tunnustetaan, että päätimme testata tuon Ikean valaisimen, mutta se osottautui liian suureksi, koska lamppujen väli ei ole kovin suuri, joten lamput joutuivat palautukseen.

Sitten kävi taas "vanhanaikaisesti" eli iskin silmäni designiin ja aika yllättäen Artekiin. A110 kokonaan valkoisena olisi ollut malliltaan ja kooltaan sopiva muuten, mutta valaisimen pituus oli kuitenkin liian suuri. Olisipa katto hieman korkeammalla! Mutta kun ei, niin ei! Hieman on ollut mietinnässä myös DHS Work Lamp (tuossa yhdessä kuvassahan on tuollainen työvalaisin, joka vähän antaa viitteitä, miltä valaisin voisi tilassa näyttää tosin pitäisi tietysti laskea matalammalle). Valaisinten etsintä siis jatkuu. Jos sinulla on hyviä vinkkejä, niin otetaan mielellään vastaan!

Keittiöpöydän päälle tulee Yki Nummen Kupla, joko valkoisena tai savunharmaana. Molemmat valaisimet on jo ostettu aiemmin ja nyt testataan kumpi niistä valitaan.

On muuten outoa, kun keittiö on vihdoin valmis, niin jotenkin siitä ei vain osaa täysillä iloita. Mietin, teinkö oikeita valintoja ja onko tämä nyt se keittiö, jonka halusin, vaikka en silti tiedä olisinko valinnut toisinkaan. Ehkä sitä on miettinyt tuota tilaa niin paljon ja kun on tehty muutakin remonttia niin alkaa iskeä jo väsymys. Vajaa kaksi kuukautta ilman kunnollista keittiötä aiheutti myös sen, että uuden keittiön käyttöönotto tuntuu jotenkin hitaalta ja ehkä jopa haasteelliselta. Ihan vain itseäni piristääkseni olenkin tehnyt pientä sisustusshoppailua ja eiköhän tämä tästä. Johan se alkaa piparkakkukausikin olemaan, joten pitää vain laittaa rohkeasti uuni kuumaksi ja tarttua kaulimeen! Eiköhän se keittiöinnostus sieltä sitten ala heräilemään.

Halloween is coming

Remontin keskellä on Halloween koristeetkin kaivettu taas esiin. Harmittaa kamalasti tämä kaaos ja pöly, mutta kunhan tuo keittiö tuosta valmistuu niin sitten ei enää niin suuria remontteja asuintiloissa ole jäljellä ja pystytään keskittymään asumiseen ja elämiseen ja arjesta nauttimiseen. Kurpitsa on jo kaivarrettu, koska en vain voi olla ilman aitoa kurpitsaa. Viime vuonna Citymarket yllätti iloisesti valikoimallaan: iso laatikollinen erikokoisia kurpitsoja! Nuo pienet halloweenkurpitsat on olleet vähän onnettomia, kun niitä on oikeastaan aika vaikea kaivertaa sillä pinta-alaa on niin vähän, joten en kyllä suosittele aloittelevalle kurpitsataiteilijalle näitä pieniä versioita lainkaan. Kannattaa ostaa niin iso kuin malttaa (-tiedän, eivät ole halpoja!)

Olen tässä muutaman vuoden myös haaveillut halloween kuusesta. Näin sellaisen 2010 eräässä kauppakeskuksessa vieraillessani New Yorkissa ja nyt tuo on alannut vaivaamaan jo niin paljon, että pakkohan tässä on kohta lähteä ostamaan mustaa kuusta. Kovin vain ei taida meillä olla tarjolla puuhun sopivia koristeita (täytyy varmaan toivoa lahjaksi amerikkalaisilta ystäviltäni ;-) ) tai sitten ottaa sakset kauniiseen käteen ja alkaa itse askartelemaan. Hmmm... Fimosta tai Cernitistä voisikin saada aika kivoja juttuja. Tähän palataan vielä! Kivat kurpitsaledit ostin viime vuonna Tokmannilta, joten ne sopisivat kuuseen paremmin kuin hyvin.

Halloween leipomukset jäävät nyt tekemättä, kun ei tässä oikein innosta tehdä mitään tuon keittiön vuoksi, mutta onpahan sitten taas energiaa joululeivonnaisiin. Kunhan tässä on Halloweenit vietty niin sitten käyn ostamassa joululehden ja glögiä.

Jännittävää Halloweenia!

Ihanaa kukkakaalikeittoa

Hurahdin viime vuonna kukkakaalikeittoon. Meillä syötiin sitä enemmän kuin olen syönyt kukkakaalia koko ikäni. Kokeilin aina vähän erilaisia reseptejä ja sovelsin sen mukaan mitä kaapista löytyi. Vielä on kaalikautta jäljellä, joten kukkakaalia on tarttunut mukaan kaupasta jo muutamaankin kertaan. Iloinen juttu on ollut se, että keitto maistuu hyvin niin miehelle kuin myös esikoiselle. Jokin aika sitten testasin Chef Santerin curry-kukkakaalikeiton ja olipa kyllä hyvää sekin. Tällä kertaa tein tosi helpon keiton kutakuinkin näin:

Kukkakaalikeitto

n.900g kukkakaalia
9 dl vettä
2 luomu kasvisliemikuutiota
1-2 valkosipulinkynttä
ruohosipulia
2,5 dl kolmen juuston kermaa

Pilko kukkakaali kattilaan. Lisää vesi ja kasvisliemikuutiot sekä pilkottu valkosipuli. Keitä kypsäksi. Lisää kerma ja ruohosipulia maun mukaan. Kuumenna vielä ja soseuta keitto sen jälkeen. Lisää tarvittaessa vettä ja tarkista maku. ...Ja minä ripautin päälle vielä vähän persiljaakin, kun sitä tuolla yrttilaatikossa vielä kasvaa..

Lisänä maistuu vaikka saaristolaisleipä.

Shoppailua verkossa: Flosin Ariette 1

Kotona ollessa on nettishoppailusta tullut helppo (ja toisinaan jopa paha) tapa. Remontin aikaisia hankintoja on tullut tehtyä jonkin verran kuten esimerkiksi kaikki suihkut ja hanat, pesualtaat ja jonkin verran myös valaisimia. Yksi uusimpia nettiostoksia löytyy olohuoneen katosta, jonne juuri vähän aika sitten kotiutui Flosin Ariette 1. Päätös hankkia Ariette oli aika nopea ja hieman ehkä olin epäileväinen, miltä valaisin todellisuudessa omassa katossamme näyttää. Nyt kun valaisin on ollut paikoillaan jonkin aikaa en vieläkään osaa sanoa, pidänkö valaisimesta vai en. Ainakaan se ei ole tyypillinen plafondi, koska sellaista en missään nimessä tilaan halunnut. Eli valaisin sopinee tilaan, jossa haetaan valoa ja jotain erilaisuutta. Pisteet lampulle tulee siitä, että sen valo on todella miellyttävää ja lamppu antaa myös hyvin valoa eli mistään tunnelmavalosta ei ole kuitenkaan kyse.

Lamppu tulee osissa, mutta se oli helppo koota. Ainut haaste oli asennuksessa se, että sähköjohtojen on tultava katosta vähän pidemmälle eli hieman joutuu johtojen kanssa askartelemaan. Niin ja onhan nuo punaiset rimat aika erikoiset ja ne todellakin loistavat tuolta kankaan läpi, kun valaisin on päällä. Tuo kangas puolestaan on oikein kiva, siitä tykkään ja oikeastaan... -ei tuo lamppu tuolla katossa nyt huonoltakaan näytä!

Cookiehaasteen seuranta

Minullahan on meneillään tuo leivontaprojekti eli syksyn mittaan (ja menee varmasti keväälle saakka) leivotaan cookieseja niin paljon kuin ehditään (tosin meillä on alkamassa keittiöremontti, joten sen aikana leivontahommat ovat jäissä). Ajattelin, että teen tähän listan kirjassa olevista cookieohjeista ja kommentoin ohjeita aina sitä mukaa, kun tulee testattua, joten tästä pystyy seuraamaan tilanteen kehittymistä. Kirjoitin listan aluksi siinä järjestyksessä kuin ohjeet ovat kirjassa, mutta nostan cookien aina ylemmäs, kun olen sen testannut, joten lopulta lista on leipomisjärjestyksessä. Pyrin laittamaan tähän myös kuvia tuotoksista. Minkähän ohjeen testaisin seuraavaksi?!

Rusina-pistaasipähkinäcookiet

1. Mansikka-valkosuklaacookiet
Näitä testasin ensimmäisenä ja oli kyllä niin ihana ohje, että näitä tulikin tehtyä sitten useampi erä! Mansikka maistuu yllättävänkin hyvin.

2. Rusina-pistaasipähkinäcookiet
En ole ollut mikään suuri rusinoiden ystävä leivonnaisissa, mutta pakko myöntää, että nyt oli rusinatkin hyviä. Taisin rouhia pistaasit hieman liian hienoksi, joten ensi kerralla jätän vähän suuremmiksi. Nämä cookiet tuntuvat paranevan vain pienessä säilytyksessä eli rusinat pitävät huolen, että pohmoisuus ja sitkoisuus säilyvät.

3. Porkkanacookiet
Taas oli ennakkoluulot valloillaan. Cookiet, joihin tulee porkkanaa, rusinoita ja auringonkukansiemeniä?! Lisäksi taikina on hieman suurempi kuin monissa muissa. Mutta eivät nämä huonoja olleet. Jos pitää Hannatädinkekseistä niin tässä on hyvä ehdokas samaan sarjaan eli mielestäni maku oli samoilla linjoilla. Tosin auringonkukansiemenet tekivät mukavaa tekstuuria. Porkkanan raastoin hienoksi, joten vaihtelua varmasti saa jos raastaa karkeammalla terällä. Lisäksi mietin, mitä makuun tekisi jos vaihtaisi ruokosokerin esimerkiksi muscovadosokeriin.

Porkkanacookiet

4. Karpalo-rusina-pähkinäcookiet
Tässä ohjeessa pidin kovasti siitä, että jauhoina käytettiin spelttiä. Karpaloiden, rusinoiden ja pähkinöiden suhteen voi itse päättää ja itse käytin pussin pohjat, joten suhde oli 1dl karpaloita, 0,5dl rusinoita ja 0,5dl mantelirouhetta. Kananmunien osalta kaapista löytyi vain isoja luomumunia ja luulen, että pienempikin olisi riittänyt. Ja ettei menisi liian helpoksi niin tuli sovellettua sen verran että sokeriksi laitoin 0,5dl ruokosokeria ja 0,5dl muscovadoa. Lopputuloksena cookiet tuntuivat aika haurailta, mutta maku oli ihan ok. Ei nyt mikään suuri "wau" kokemus, mutta ihan kelvollisia.

5. Klassiset suklaa-pähkinäcookiet
Nämä olivat nimensä mukaan klassisia. Pähkinöiksi valitsin pistaasipähkinöiden jämät sekä manteleita (ohjeessa käytetään hasselpähkinöitä). Nämä cookiet ei kauan purkissa säilyneet sen verran hyvin maistuivat.

Klassiset suklaa-pähkinäcookiet

6. Mango-saksanpähkinäcookiet
Keittiöremontti on alkamassa, mutta piti vielä leipoa purkki täyteen ja näihin vielä löytyi kaapista aineet. Nyt on tunnustettava, että mango ei kyllä kovin paljon maistunut, joten se toi pienen pettymyksen. Näihin tuli kaakaojauhetta, joten paistossa oli hieman haastetta, kun väri ei paljastanut kypsyyttä niin hyvin. Niinpä minulle kävi tuo alkeellinen virhe ja paistoin liian pitkään. Ensimmäinen pelti oli suht hyvä, mutta muut menivät liian kuiviksi ja kyllä harmitti. Ensimmäisenkin pellin olisi voinut ottaa hieman aiemmin, että näihin olisi jäänyt parempi sitko. Ehkä tuo, että paistoin liikaa vaikutti myös makuun, että nämä tuntuivat jäävän jotenkin vaisun makuisiksi. Ja ehkä jättäisin pois tuon kaakaojauheenkin; jospa mango maistuisi paremmin sen jälkeen.

7. Suklaa-suolahiutalecookiet
Pitkästä aikaa tartuin taas cookie -kirjaan ja testasin nämä suklaa-suolahiutalecookiet. Erityistä tässä oli se, että ohjeessa ei käytetty lainkaan kananmunaa. Sokeria olikin sitten enemmän ja lopputuloksena oli tosi rapea tai paremminkin kova ja makea cookie. Jaoin sokerit siten, että ruokosokeria oli 2dl ja tavallista sokeria 1dl. Ruokosokerista 1dl oli karkeampaa ja 1dl hienompaa ja mietin kyllä, että jälleen olisi voinut osan tuosta korvata mucovadolla. Suolaa olisi voinut olla ehkä hitunen enemmän (saatoin mitata aika niukasti), mutta mukavasti aina välillä suuhun sattuu jokunen suolahiutalekin. Jauhoja oli mielestäni aika reilusti ja taikinasta tuli kuivaa ja raemaista. Hmm... Jauhoissa tietysti on eroja, mutta onhan toki mahdollista, että ohjeeseen on päässyt paino- tai jopa käännösvirhe. Pidän itse enemmän pehmeistä ja sitkeistä cookiesta, joten tämäkin resepti taisi jäädä kertakokeiluksi. Toisaalta, jos olet ihminen, joka tykkää dipata keksinsä kahviin/teehen/kaakaoon niin tässä on loistava cookie siihen puuhaan!

8. Timjami-hunajacookiet
Näiden kokeilua ehditte jo ehdottaa minulle syksyllä, mutta vasta nyt pääsivät kokeiluun ja voi että! Ihan huippuhyviä! Timjami antaa näihin tosi kivan maun: ei ollenkaan liian hallitseva vaan juuri sopiva. Tällä kertaa raakasokerin korvasin 1dl muscovadolla ja 0,5dl ruokosokerilla ja vähensin ehkä n.0,5dl jauhojen määrää ja rakenteesta tulikin tosi hyvä! Juuri sellainen pehmeän sitkeä, josta eniten pidän! Jäin miettimään, olisiko sama pitänyt tehdä suklaa-suolahiutale cookien kanssa, koska taikinan rakenne oli hyvin kuivakka. Tämäkin cookie on muuten munaton, joten kananmunattomillekin kirjasta löytyy muutamia hyviä ohjeita. Nämä jäävät kyllä leivontalistalle. Tarvittavat aineetkin ovat sellaiset, että löytyvät lähes aina kaapista!

Timjami-hunaja cookiet

9. Sitruuna-mantelicookiet
Nyt on vauhti päällä: kolme päivää ja kolmet eri cookiet... Vielä, kun joku tulisi syömään, ettei tarvisi itse syödä kaikkea... No, mikäs hätä tässä, kun cookiet kuitenkin säilyvät hyvin. Ja vanhastaan tiedän kyllä, etteivät nämä kaapissa pilaantua ehdi. Tein tänään simaa ja hyödynsin tehokkaasti sitruunamehun simaan ja kuoren näihin cookiesiin. Suklaa-suolahiutalecookien jälkeen aloin miettiä tuota jauhomäärä, kuten jo aiemmin mainitsinkin, joten vähensin taas jauhoja n. 0,5dl ja tuli mielestäni oikein onnistuneita eli jauhojen kanssa on hyvä olla näissä ohjeissa tarkkana. Pilkoin joukkoon kuorittuja manteleita, joten suosittelen samaa (toki kiireessä voi turvautua valmiiseen rouheeseenkin). Itse pilkottuna palat myös ovat "rouheampia" ja tuovat hyvää tekstuuria. Oikein maukkaita olivat ja sitruunakin maistui näissä. Olin vähällä lisätä joukkoon valkosuklaata, mutta sain pidettyä itseni kurissa, mutta ensi kerralla niitäkin saattaa joukkoon "lipsahtaa" -uskoisin, että sopii joukkoon oikein hyvin! (Päivitys huhtikuu 2016)

10. Maapähkinäcookiet
Taas saatiin yhdet cookiet testiin. Kaapista löytyi maapähkinöitä (tai tarkemmin ottaen suolapähkinöitä, joten käytin tähän niitä) ja maapähkinävoita. Nämä ei mielestäni ole mitenkään kovin makeita, koska pähkinästä ei tule itsessään lisämakeutta. Käytin sokerina 2/3 muscovadoa ja 1/3 ruokokidesokeria. Tiedä sitten johtuuko suuren makeuden puutteesta: nämä ovat kestäneet meillä jo reilusti pari-kolme viikkoa. Eivät ehkä yltäneet kärkijoukkoon siis, mutta ei huono kuitenkaan. (Päivitys: joulukuu 2016)

11. Kookos-kirsikkacookiet
Nyt on kyllä jokin vialla... Uusi resepti oli testauksessa ja edelleen petyin näidenkin koostumukseen. Uskoakseni ongelma oli jälleen liika jauhomäärä. Käytin ohjeeseen vain muscovadoa, mutta jäin miettimään pitäisikö siirtyä ihan suosiolla fariinisokeriin; toisikohan se jotain eroa.. hmmm... Eli toivoisin, että cookiet leviäisivät paistossa jonkin verran ja niistä tulisi pehmeän sitkeitä. Nämä muistuttivat taas kerran ihan perisuomalaisia "keksikakkusia". Käytin ohjeeseen monien vihaamia säilykekirsikoita, mutta jostain kieroutuneesta syystä itse pidän niiden mausta, joten pidin kyllä näidenkin cookien mausta. (Päivitys: helmikuu 2017)

Vasemmalla kuva kirjasta ja oikealla oma tulos

Ja tässä ohje

12. Banaani-suklaacookiet
Nämä ei oikein olleet omaan makuuni. Banaani kyllä maistui kuten myös suklaa, mutta jotenkin maku jäi hieman "tunkkaiseksi". Lapsiltakin jäi nämä syömättä, joten meidän perheessä nämä ei mene jatkoon...

13. Mustikkacookiet
Pakastimessa on vielä marjoja jäljellä ja niinpä sieltä löytyi sopivasti mustikoita näihin ihaniin mustikkacookiehin. Näitä oli kiva leipoa ja lapsetkin sai ottaa mukaan, kun mustikat painellaan cookien päälle lopuksi ennen uuniin laittamista. Mietin hieman, miten mustikat leviävät ja valuvat, mutta huoli oli turhaa: cookiesta tuli oikein kauniita ja herkullisia!

14. Toblerone-cookiet
Hurraa! Nyt löytyi tosi ihana ohje! Näitä tulikin tehtyä heti pari kertaa peräkkäin. Ongelma vaan on, että kun ostaa Tobleronea kaappiin leivontaa varten, se taatusti häviää sieltä ennen kuin ehtii leivontaan saakka, joten pakko piilottaa aina tehokkaasti! Nyt voin myös todeta, että kannattaa ehdottomasti käyttää fariinisokeria tuon raakasokerin tilalla ja varoa paistamasta liikaa. Näitä voi suositella! (Päivitys: huhtikuu 2017)

15. Cashewpähkinä-hunajacookiet
16. Herkkucookiet
17. Pikacookiet kahdella tavalla
18. Suklaa-inkivääricookiet
19. Cookiemausteinen pannacotta
20. Suklaarakeiset juhlacookiet
21. Suklaa-kahvicookiet
22. Suklaa-chilicookiet
23. Manteli-laventelicookiet
24. Viikuna-auringonkukansiemencookiet
25. Tee-vaniljacookiet
26. Täytetyt cookiet
27. Valkosuklaa-kehäkukkacookiet
28. Appelsiininkukkavesicookiet
29. Kvinoa-saksanpähkinäcookiet
30. Suklaa-appelsiinicookiet

Ruokailutilan sisustusta ja akustiikka ongelmia

Ruokailutila ja olohuone ovat valmiita ja nyt ollaan parhaassa pisteessä eli sisustamisessa. Olimme vähällä tilata Calligariksen ruokapöydän ja tuolit suoraan Italiasta, mutta mieli muuttui viime metreillä ja päädyimme kuitenkin Askon ruokailuryhmään, joka tyylillisesti oli hyvin lähellä alkuperäistä suunnitelmaamme.

Calligaris Cream jatkettava pöytä

Calligaris Cream tuoli

Askon April ruokailuryhmä

Päänvaivaa tuottaa tällä hetkellä kattovalaisin, joka tulee ruokapöydän päälle. Meillähän on jo olemassa tuo Secto ja se sopii tilaan tosi hyvin, mutta valoarvo tuossa on kovin heikko. Jokin näyttävä valaisin olisi ihanaa saada, mutta täytyy varmaan tyytyä nykyiseen, koska hankintalistalla on jokunen muukin asia. Pitänee kuitenkin tutkailla, josko tuohon saisi vaihdettua edes hieman tehokkaamman lampun.

Toinen ongelma tilassa on akustiikka. Kivitalon kovissa pinnoissa kaikuu aika tavalla ja lapsiperheessä riittää ääntä. Huomaan itsekin, miten melu ja kaiku häiritsee arkea ja tällä hetkellä ei juuri tee edes mieli kutsua vieraita, koska tiedän, miten melu tilassa nousee, eikä keskustelusta tahdo tulla mitään. Kaiku saa ennemminkin aikaan sen, että jokainen nostaa ääntään, että puhe kuuluisi selvemmin ja näin ollaankin kohta tilanteessa, jossa kukaan ei viihdy hyvin.

En haluaisi tilaan verhoja ja ruokailuryhmän alla oleva matto ei yksin riitä juuri mihinkään, joten jotain järeämpää akustiikka-apua tarvitaan. Niinpä aloin tutustumaan erilaisiin akustiikkalevyihin. Mielessä oli vain perinteiset pyöreät sekä hieman aaltomaisen pinnan omaavat levyt, joita joskus olen mm. asuntomessuilla nähnyt. Ilokseni löysin kuitenkin monia muitakin kauniita levyjä tai paremminkin tauluja, sillä muutamat taiteilijat ovat taidokkaasti hyödyntäneet levyjä ja pinnat ovat saaneet upeita muotoja ja kuvia.

Innofusor: Hiljaiset puut

Itse tykästyin aluksi tähän Innofusorin Hiljaiset puut -teokseen. Teosta saa eri kokoisina ja värisinä. Toinen mielenkiintoinen löytö oli Anna E. Vaaralan teossarja Solina. Tämä miellytti myös miestä, joten tämä jäi harkintaan. Vaikeinta on vain päättää, minkä värinen ja hankkiako kaksiosainen isompi vai kolmeosainen pienempi teos. Nämä molemmat koot menisivät kyllä sopivasti ruokatilan seinälle.

Anna E. Vaarala: Solina

Akustiikkaongelma ei ole siis vain ruokailutilassa vaan myös olohuoneessa, eteisessä ja portaikossa, jotka ovat kaikki yhteydessä toisiinsa. Niinpä yksi teos ei riitä ongelmaa korjaamaan. Haastetta riittää myös siinä, etten tiedä, minkä verran akustiikkalevyjä tilaan tarvitaan, että ongelma korjaantuisi. Akustointi ei ole mitään kovin halpaa hommaa, varsinkaan jos valitsee näyttävämpiä teoksia. Peruslevyt kuten esim. Konton levyt ovat mukavan hintaisia ja niiden akustointiominaisuuksiakin on paljon kehuttu. Näitä voisi myös lisätä tilaan tarpeen mukaan. Omassa tilassamme tosin on se ongelma, että sopivia pintoja on huonosti tarjolla ja kattoonkaan ei tekisi mieli paneeleja kiinnittää.

Jatkoin selvitystyötäni...

Keltainen keinutuoli/ Virpi Mäkinen maalaa tilauksesta akustiikkalevyille. Tosi kiva idea ja voisi tilata juuri sellaisen työn, joka omaan kotiin sopisi. Tähän tosin on varattava aikaa eli akuuttiin tarpeeseen ei tämä ratkaisu toimi.

Sitten löysin Taideakustointi Sani Miekkalan ja ihastuin uudelleen. Sani käyttää töissään Konton akustiikkalevyjä ja on työstänyt niistä kauniita tauluja. Ihastuimme miehen kanssa molemmat erityisesti Luotoon ja myös Akito miellytti silmää. Kokonsa puolesta Akito oli hyvä vaihtoehto ja plussaa siitä, että sitä löytyi myös varastosta, joten teimme nopean päätöksen ja tilasimme taulun.

Sani Miekkala: Luoto

Sani Miekkala: Akito

Konton akustiikkalevyt on valmistettu luonnollisesta ja turvallisesta suomalaisen suon pintaturpeesta ja sillä luvataan olevan hyvät akustointiominaisuudet. Konton leyvjä myydään useissa eri paikoissa, joten itsekin voi halutessaan nikkaroida omaa taidetta jos valmiit teokset eivät miellytä. Lisäksi ainakin Hifistudio markkinoi pakettia, jossa itse voi valita kolmesta eri väristä 8 paneelia sisältävän setin eli peruslevyistäkin voi saada kivan kokonaisuuden.

Vähän aika sitten saapunutta Miekkalan akustiikkataulua ei tosin sijoitettu ruokailutilaan vaan eteistilan seinään sohvaa vastapäätä. Hieman mietityttää näiden taulujen sijoituspaikat eli missä näistä akustointiominaisuuksista saisi parhaan hyödyn. No, ehkä tässä tilanteessa missä vain on parempi kuin ei ollenkaan.

Akito on kyllä kaunis!

Cookie leivontahaaste

Olen jonkin aikaa miettinyt, olisiko mahdollista kokeilla leipoa jonkin leivontakirjan kaikki ohjeet läpi. Siksi olenkin selaillut omaa kirjahyllyä tarkemmin läpi ja yrittänyt miettiä haasteen realistisuutta. Nyt tuossa voisi olla parikin kirjaa, jotka voisi leipoa läpi. Tämä ensimmäinen ei tosin tuo kovin paljon vaihtelua, sillä se keskittyy oikeastaan vain cookiesiin. Kirja löytyi tässä parisen viikkoa sitten, kun vietin hieman omaa aikaa kaupungilla ja en tietenkään koskaan voi vastustaa kauppojen kirjahyllyjä. Yritän hieman hillitä kirjojen ostamista, sillä niitä vain olisi aina niin ihana kantaa kotiin. Mutta tämä oli kyllä pakko-ostos! Kyseessä on siis Herkuttelijan cookiet -kirja.

Heti ensimmäisenä panin merkille selkeät perusreseptit, jotka varmasti toimivat jokaisen kotikeittiössä. Monissa käännöskirjoissa on omat haasteensa, joten ei aina ole takuuta, että kotikokki onnistuisi resepteissä, joiden raaka-aineitakin saattaa olla vaikea kotikaupasta löytää. Lisäksi suuri iloni oli se, että cookiesseja ei ole yritetty turhaan kääntää liian suoraan suomeksi. Cookie saa olla cookie, eikä mikään keksi.

Nämä reseptit siis testataan kaikki (toivottavasti)! Tosin hieman jo pari reseptiä jännittää, mutta muuten pitäisi olla "homma selvä". Mietin ensin, että pitääkö leipoa reseptit järjestyksessä vai voiko leipoa omassa järjestyksessä? Päätin, että leivon fiiliksen mukaan, kunhan kaikkea kokeillaan. Jokunen aika tähän haasteeseen varmasti menee, sillä kirjassa on yhteensä 30 reseptiä (ja yksi näistä pitää sisällään cookiet kahdella tapaa) ja muutakin tekee varmasti välillä mieli leipoa kuin vain cookieseja vaikka ne niin hyviä ovatkin.

Kaupassa käydessä varauduin haasteen aloittamiseen ostamalla pari pakettia kaurahiutaleita, kuivattuja mansikoita, erilaisia pähkinöitä ja sokereita sekä voita. Leivon lähes poikkeuksetta aina voilla. Se on lapsuudenkodista peritty tapa, koska "voilla leivottu maistuu aina paremmalle". Olen kyllä joskus käyttänyt margariinejakin ja joissain tapauksissa niiden käyttö on jopa parempi vaihtoehto (esim. kakuissa keksipohja jähmettyy todella kovaksi voihin sekoitettuna, joten margariini on parempaa). Myös luomu on valinnoissa tärkeää, mutta ihan aina kaikkea ei toki luomuna tule hankittua.

Ensimmäisenä testiin pääsi Mansikka-valkosuklaacookiet. Kuivatut mansikat olivat meille jokseenkin uusi tuttavuus. Olen ehkä niitä joskus jossain saattanut maistaa, mutta en ole aiemmin ostanut. Kaupasta tarttui mukaan toinenkin mansikkajuttu, tuollainen snack -pussi, josta paljastuneet hieman kumimaiset palaset olivat nekin ihan hauskan makuisia. Tälläisiä snackseja myydään paljon Amerikassa, joten maku ja rakenne olivat entuudestaan tuttuja. Leivontaan nämä silti tuskin sopivat.

Yritän tässä haasteessani noudattaa reseptiä niin hyvin kuin mahdollista, mutta ohjeissa käytetään usein raakasokeria, enkä kyllä täysin päässyt selvyyteen, mitä se on ja mistä sitä voi hankkia, vaikka tietoa yritin googleltakin kysellä. Päätin siis käyttää nyt ja jatkossakin raakasokerin sijaan ruokokidesokeria. Siinä on mukavasti makua ja sopii mielestäni hyvin cookie leivontaan.

Esikoinen on jo innokas leipuriapuri, joten yhdessä leivoimme ja maistelimme nämä. Olin hieman skeptinen sen suhteen, maistuuko mansikka cookiessa, mutta pelkoni oli turha. Mansikka maistui oikein sopivasti! Esikoisen kommentit maisteltaessa oli, että parasta on mansikat ja valkosuklaa ja että mansikat maistuu paremmilta näissä kuin kuivattuina.

Oletko sinä leiponut/kokeillut jonkin reseptikirjan kaikki ohjeet tai tekisikö mielesi? Minkä kirjan valitsisit?

KitchenAid Artisan -Leipojan pikkuapulainen

Kuten jo olen aiemmin maininnut en juurikaan ole impulsiivinen ostaja vaan ajatus jonkin esineen hankinnasta itää mielessäni yleensä pidempään. Niinpä yleiskoneen hankintakaan ei ollut poikkeus. Jokunen vuosi sitten mieleni teki hankkia KitchenAidin yleiskone ja lopulta teinkin päätöksen, että juuri tämä kone meille muuttaa. Värin valinta vain tuntui kovin vaikealta ja luonnollisesti odottelin myös jotain hyvää tarjousta. Yleiskoneen hankinnassa pitää toki miettiä aina käyttöä eli mitä koneelta odotetaan: mihin käyttöön se tulee ja mitä sillä on tarkoitus tehdä. Meillä oli entuudestaan hankittuna jo KitchenAidin blenderi, joten nyt tarvitsin koneen, jolla voin tehdä pulla- ja kakkutaikinat ja vatkata kermat ja täytteet.

Etsin ja lueskelin myös paljon arvosteluja eri koneista, mutta en vain päässyt yli mieliteostani saati, että olisin päätynyt hankkimaan jonkin muun yleiskoneen. Pakkohan se on myöntää, että yksi suuri syy koneen hankintaan oli myös sen ulkonäkö. Meillä ei keittiössä ollut mitään kaappipaikkaa koneelle, joten se saisi olla koko ajan esillä ja kukapa nyt tuollaisen koneen kaappiin haluaisi edes piilottaa! Koska se värin valinta oli niin hankalaa hain miehen suostumuksen hankinnalle antamalla hänen päättää värin. Niin meille valikoitui musta kone (mainittakoon, että blenderi on siis punainen ja mielestäni nämä sopivat kyllä ihan kivasti yhteen).

Olen ollut hankintaan enemmän kuin tyytyväinen. Joka kerta, kun olen konetta käyttänyt olen vain todennut itsekseni, että olipa hyvä hankinta. (Toisaalta pulla- ja kakkutaikinan sekoittaa varmasti yhtä hyvin moni muukin kone). Minulla ei ole aiemmin ollut yleiskonetta, joten en voi verrata konettani muihin, mutta omasta mielestäni kone on ollut ainakin helppokäyttöinen, kulho on tilava ja tehoa löytyy. Miinusta on pakko antaa siitä, että vispiläosa on alumiinia, joten sitä ei kannata tiskata koneessa. Olen kyllä tiskannut aina kulhonkin käsin ja kuivannut myös heti, jolloin se on pysynyt kauniinpana. Pakko myöntää, että olen kuitenkin kaivannut pilkkovaa terää helpottamaan esim. murotaikinan tekemistä sekä raastimia juuresraasteiden tekoon, joten kun sellainen kone alennusmyynneissä tuli vastaan niin olihan sellainen pakko ostaa (kun niin halvalla sain! Joten kyllä sitä impulsiivistakin ostamista joskus tapahtuu! :-) ), mutta siitä juttua toisella kertaa. Lisäosana Artisaniin on tullut hankittua jäätelökulho, jolla olen pariin otteeseen tehnytkin jäätelöä, mutta nyt kulho on ollut kaapissa jo jonkin aikaa. Ehkä olisi syytä kaivaa se sieltä esiin ja tekaista taas jotain hyvää silläkin.

Tällä hetkellä meillä suunnitellaan keittiöremonttia ja  suunnittelussa olen ottanut huomioon, että molemmille koneelle pitää saada oma hyvä paikkansa. Mielestäni kodinkoneissa on tärkeää, että ne ovat helposti saatavilla. Silloin niitä tulee myös käytettyä!

Mansikkapiiras eli Strawberry pie

Onhan taas kulunut aikaa edellisestä postauksesta.. Kirjoitellut toki olen, mutta julkaisuun asti en ole saanut tekstejä valmiiksi. Aina puuttuu jotain viimeistelyä: juttua tai kuvaa. Mutta nyt on taas marjakausi parhaimmillaan niin aloitetaan tästä.

Tarkoitukseni jo viime kesänä postailla tämä juttu, mutta se vain jäi, joten nyt kerron teille yhdestä kesän suosikkileivonnaisestani: mansikkapiiraasta eli strawberry pie:sta. Olen Amerikan matkoillani saanut maistaa ihanaa mansikkapiirasta ja epätoivosti olen yrittänyt löytää vastaavaa täältä kotimaasta tai paremminkin olen yrittänyt leipoa itse jotain vastaavaa. Tämä piiras on spesiaali myös siksi, että leivon sen yleensä vain kerran kesässä (joskus ehkä kaksi), joten tätä tulee nimitettyä myös "kerrankesässäpiiraaksi". En juurikaan leivo mansikkakakkuja -siis niitä perinteisiä- joten tämä korvaa sen meidän taloudessa. Parhaaseen lopputulokseen olen lopulta päätynyt alla olevalla ohjeella.

Mansikkapiiras eli Strawberry pie

Piirakkapohja:
(olen käyttänyt pohjana Hellapoliisin Päärynä-Daimpiirakan pohjaa -on muuten aivan ihana piirakka sekin!)

150g voita
1 dl ruokosokeria
1 kananmuna
2 dl venhäjauhoja
1 dl pikakaurahiutaleita
1 tl leivinjauhetta
1/2 dl kookoshiutaleita

Valmista pohja vatkaamalla voi ja sokeri kuohkeaksi. Vatkaa joukkoon kananmuna. Lisää keskenään sekoitetut kuivat aineet. Levitä taikina piirakkavuokaan (halkaisija n.24cm. Taikinasta tulee aika löysä, joten olen itse levittänyt taikinan vain kaapimella vuoan pohjalle ja reunoille. Paistaessa taikina hieman valuu, joten sinänsä reunoille ei kovin paljon taikinaa jää. Olen toisinaan lisännyt jauhojen määrää jos haluaa, että taikina olisi hieman jämäkämpää. Paista pohjaa 200 asteessa noin 15 min tai kunnes pohja on kypsä, mutta varo paistamasta liian kuivaksi ja kovaksi.

Täyte:
1 dl Sallisen Vaniljakreemijauhetta
3 dl kylmää vettä
mansikoita
kermaa
vaniljasokeria

Valmista vaniljakreemi sekoittamalla jauheen joukkoon kylmä vesi vatkaimella. Vatkaa n. 5min ja anna seoksen levätä toiset 5 min. Levitä kreemi piirakkapohjan päälle.
Puolita mansikat ja lado leikkauspinta alaspäin kreemin päälle.
Vatkaa kerma ja mausta se vaniljasokerilla. Pursota kermaa piiraan reunoille. Säilytä kylmässä tarjoiluun saakka!

Parsaa ja aurinkoa

Kevät on tullut vietettyä hiljaiseloa omassa kotikolossa. Ei vain kertakaikkiaan ole ollut virtaa juuri mihinkään ylimääräiseen arjen pyörittämisen keskellä. Toki remonttia on tehty ja valmistakin saatu aikaan. Kirjoittelen siitä sitten joskus tässä, kun saan hieman kuvailtuakin tiloja.

Suomalaisten kestopuheenaihetta sivutakseni: on muuten sitten ollut turhauttavan kylmä kevät! Jos ei sada niin sitten on ainakin tuullut niin, että tukka meinaa päästä lähteä, huh! Eikä ole tainnut lämpötila toukokuussa juurikaan kivuta edes 20 asteen tuntumaan. Toivottavasti kesä-heinä-elokuu korjaisi tilanteen.

No, mutta onneksi sentään on kevät. Aurinko pilkahtelee ja puut alkavat vihertää ja mikä parasta; taas on kausiherkkuja tarjolla, nimittäin ihanaa parsaa! Innostuin parsasta muutamia vuosia sitten ja sen jälkeen sitä onkin maisteltu keväisin milloin mitenkin. Suosikkini on kyllä kuitenkin pekoniin käärityt parsat ja ihan perus keitetyt parsat Hollandaise-kastikkeella. Stockmannilla käydessäni mukaan tarttui pieni parsareseptivihkonen ja siitä hieman soveltaen tuli tehtyä viime viikolla myös oikein maukasta parsapastaa. Tässä ohjeet näihin herkkuihin:

Pekoniin käärityt parsat

1 puntti vihreää parsaa
1 pkt pekonia
mustapippuria
suolaa

Napsauta jokaisesta parsasta muutama sentti alaosasta pois ja kuori alaosaa vieman (nopeuttaa vähän kypsymistä). Kääri 2 parsatankoa yhden pekonin sisään (toki pekonia voi laittaa reilumminkin). Laita kääsityt parsat uunivuokaan. Rouhaise myllystä hieman mustaapippuria ja suolaa päälle ja paista uunissa 200 asteessa n.15min tai kunnes pekonit näyttävät saaneen vähän väriä pintaan.

Helppo Hollandaise kastike (K-ruoka.fi -resepti)

3 keltuaista
150 g voita
1 rkl sitruunamehua
ripaus suolaa
ripaus valkopippuria

Erottele keltuaiset korkeaan astiaan tai monitoimikoneeseen (itse tein sauvasekoittimella, joten valitsin siihen sopivan korkean astian). Sulata voi kiehuvan kuumaksi (vaalea sakka erottuu pohjalle). Kaada kuumaa voita ohuena nauhana keltuaisten päälle ja sekoita samalla sauvasekoittimella. Kastike paksuuntuu sekoitellessa. Lisää lopuksi sitruunamehu ja mausteet sekoitellen sauvasekoittimella. Tarkista maku.

Sitruuna-parsapasta (Ohje Stockmann Herkku: Parsa reseptit)

2 nippua vihreää parsaa
2 sitruunaa
3/4 dl oliiviöljyä
suola, pippuri, ripaus sokeria
400 g spagettia
parmesaanijuustoa

Leikkaa tai napsauta parsoista 1-2 cm tyvestä pois. Kuori parsatangot kevyesti esim. perunankuorimaveitsellä. Kuumenna kattilassa vettä, lisää 2 tl merisuolaa/litra ja 1 tl sokeria. Leikkaa parsat annospaloiksi. Keittoaika on n.3 minuuttia. Parsaan saa jäädä purutuntumaa. Pese sitruunat huolellisesti. Raasta sitruunoista kuori. Lämmitä öljy laakeassa paistinpannussa tai kasarissa. Lisää sitruunankuoret ja anna hautua. Mausta sitruunan mehulla, suolalla ja sokerilla. Keitä pasta ohjeen mukaan. Lisää valutettu pasta sitruunaöljyn joukkoon. Lisää lopuksi parsa ja reilusti parmesaanijuustoa. Rouhi mustapippuria pintaan.

Mainittakoon, että Tampereella toimii ihana kokkaajan herkkuliike, Keittiöelämää (Aleksis Kiven katu 13), jossa myydään mm. aivan ihania italialaisia pastoja! (Kannattaa tsekata myös liikkeen Facebook sivut). Täältä mukaan tarttui joku aika sitten ihanaa sitruunapastaa, jota käytin nyt tässä pastassa. Kyllä muuten maistui meidän 3-vuotiaallekin!

Blinit

Tammi-helmikuussa meillä syödään aina blinejä 1-3 kertaa. Useamminkin niitä toki voisi syödä, sillä ovat helpompia valmistaa kuin mitä aluksi voisi ajatella. Usein olemme myös kutsuneet jonkun kaveriperheen mukaan syömään. Nautin suuresti, kun saan kattaa pöydän kauniisti ja iltaa on aina mukava istua hyvässä seurassa nauttien hyvästä ruoasta.

Bliniohjeita on monia. Toiset vannovat pelkän tattarijauhon nimeen, toisista taas sekoitus vehnä-ja tattarijauhoja on paras. Itse olen käyttänyt oikeastaan vain Viljatuotteen tattarijauhoja ja tehnyt taikinan paketin kyljessä olevan ohjeen mukaan. Tosin joka vuosi palaan saman kysymyksen äärelle: montako bliniä ohjeesta tulee omalla pannullani ja riittävätkö ne ruokailevalle porukalle. Nyt siis vihdoin kirjattakoon ylös tämän vuoden havainnot....

Blinit

3 dl bulgarianjukurttia tai kermaviiliä (itse käytän aina jukurttia)
15 g hiivaa
2 dl tattarijauhoja
1 tl sokeria
1 dl kuumaa maitoa (käytän täysmaitoa)
1 tl suolaa
1 rkl voisulaa
1 keltuainen
1 valkuainen

Lämmitä jukurtti kädenlämpöiseksi, liuota siihen hiiva ja sekoita joukkoon tattarijauhot ja sokeri. Anna taikinan kohota parisen tuntia huoneenlämmössä tai pidempäänkin viileämmässä (jääkaapissa). Sekoita ennen paistamista taikinaan kuuma maito, suola, voisula, keltuainen ja vaahdoksi vatkattu valkuainen viimeisenä. Paista taikinasta blini- tai ohukaispannulla voissa (itse suosittelen käyttämään kirkastettua voita) miedolla lämmöllä paksuhkoja blinejä. Tarjoa kuumana lisukkeiden kera.

(Ohje: Viljatuotteen tattarijauhopaketista)

Sunnuntaina oltiin ahkeria: leivottiin pullaa ja tehtiin vielä blinejäkin

Itselläni on sellainen valurautainen blinipannu, joilla tulee yksi isompi blini. Olen jotenkin tykästynyt tähän isompaan kokoon ja valurautaisella pannulla tulee tosi hyviä! Ja nyt se tärkeä tieto: neljä aikuista ja pari pientä lasta, kun on ruokailemassa, kannattaa tehdä tupla-annos. Blinit ovat ruokaisia, ja tuplaohjeesta kaikki saavat noin kolme bliniä (lapsille vähemmän, aikuisille enemmän).

Lisukkeina toimii tietysti smetana, hienonnettu punasipuli, hienonnettu suolakurkku ja mäti (itse en ole mädin ystävä, joten tätä ei meidän pöydässä ole). Lisäksi sienisalaatti on oiva lisuke ja lähes aina teen myös poron kylmäsavusiivuista ja creme fraishesta mausteineen levitettä blineille. Jos haluaa kokeilla makeita blinejä niin smetanan kaveriksi vielä vähän hunajaa.

Miten valita vaunut?

En pidä itseäni minään vaunueksperttinä, mutta päätin kuitenkin jakaa jokusen ajatuksen vaunuista. En ole vielä lyhyen äitiysurani aikana löytänyt täydellisiä vaunuja, joten olen hankkinut useammat, joilla jokaisella on eri tarkoitus. En toki tätä sinänsä suosittele, sillä vaunujen keräily ei nyt varsinaisesti ole mikään halpa tai järkevä harrastus, mutta onhan tämä ihan mielenkiintoista ollut.

Nykyään hyviä vinkkejä vaunujen hankintaan on tarjolla joka puolella. Erityisesti Facebookista on tullut monille hyvä tietolähde ja eri vaunusivuilla kysellään ja vaihdellaankin vilkkaasti kokemuksia. Vaunujen hankinta on kuitenkin henkilökohtainen asia ja jokainen hankkii vaunut omaan tarpeeseensa. Listasin muutamia kohtia, joita ensimmäisiä vaunujaan hankkiva voi miettiä.

Mikä on tarpeeni?
- Mihin käyttöön vaunut tulevat? Liikutko niiden kanssa autolla, kävellen, maalla vai kaupungilla?
Autolla liikkuva ehkä arvostaa vaunujen kompaktia kokoa ja kätevää kasausmekanismia sekä keveyttä.
Maaseudulla ja päällystämättömillä teillä sekä Suomen monipuolisessa säässä liikkuvalle ja ehkä myös lenkkeilystä innostuneelle taas saattaa sopia vakaammat, isot ilmatäytteiset pyörät omaavat jousitetut vaunut.
Ja kaupungiolosuhteissa liikkuva saattaa eniten arvostaa näppäryyttä: esim. vaunuja, joissa on kääntyvät pyörät ja jotka mahtuvat ahtaimmistakin väleistä.

Kannattaa myös miettiä, missä vaunuja säilyttää ja missä niiden kanssa liikkuu, koska vaunujen koossa on eroja. Lisäksi on huomioitava oma ja mahdollisesti puolison pituus: saako vaunujen aisaa säädettyä niin, että niitä on miellyttävä työntää.
Ensimmäisiä vaunuja en suosittelisi ostamaan näkemättä ja kokeilematta. Monissa keskusteluissa herää tasaisin väliajoin tiukkaa keskustelua käytettyjen vaunujen kunnosta ja erityisesti homeesta. Vaunut voivat homehtua siinä, missä muutkin, joten se, miten vaunuja säilyttää, ei ole samantekevää. Jos vaunut käytössä kastuvat pitää niiden antaa kuivua kunnolla ja säilyttää aina vaunun kankaiset osat aina kuivassa paikassa.

Mikä on budjettini?
Vaunuihin saa palamaan rahaa enemmän kuin voisi kuvitellakaan. Monesti vaunujen lisäksi tarvitaan -tai ainakin tekee mieli hankkia- erilaisia lisäosia, joilla vaunujen käyttöä voi parantaa ja saada monipuolisemmaksi. Osa näistä on tietysti vain pakottavia mielitekoja, tekee mieli hankkia esim. jonkin tietyn värinen kuomu tai merkkinen lämpöpussi tai auringonvarjo tai mukiteline tai tai...

Mummolakäyttöön tai vain parvekkeelle tarkoitettuihin nukutusvaunuihin tuskin kannattaa kovin suuria summia panostaa, mutta jos vaunut tulevat päivittäiseen käyttöön voi toki miettiä vähän arvokkaampiakin vaunuja.

Vaunuilla ja rattailla on yleisesti ottaen kysyntää myös käytettyinä ja tarjontaa on niinpä kaikkea ei tarvitse ostaa uutena. Muutamilla vaunumerkeillä käytettyjen jälleenmyyntiarvo on parempi kuin toisilla, joten merkistä joutuu usein tässäkin maksamaan vähän enemmän, vaikka se käytetty siis olisikin. Tätä voi myös miettiä: miten pitkään itse käytän vaunujani? Myynkö ne käytön jälkeen vai käytänkö ns. loppuun? Tällaisia haluttuja vaunuja ovat esim. Emmaljunga, Phil & Teds ja Bugaboo.

Mistä hankkia vaunut?
Tämä onkin vähän haasteellinen juttu. Suosi suomalaista eli tietysti kannattaa muistaa, että hankkimalla varusteita kotimaisista lastentarvikekaupoista työllistämme suomalaisia ja toisaalta myös takuuasiat hoituvat usein kätevimmin. Liikkeessä asioimalla vaunuja pääsee kokeilemaan ja asiantuntevamyyjä osaa kertoa vaunujen toiminnoista ja käytöstä. Samalla voi kokeilla, miten vaunut menevät kasaan ja mahtuvatko ne mahdollisesti autoon. Monet kuitenkin tilaavat myös ulkomailta, enkä näe tätäkään ihan pahana vaihtoehtona, koska usein ulkomailta tilaaminen tuo heti rahallista säästöä ja monet nettikaupat ovat kuitenkin suhteellisen turvallisia tilata. Jokainen tehköön siis oman valintansa.

Ja mikä olikaan minun valintani?
Olen enimmäkseen käyttänyt Emmaljungan vaunuja ja rattaita. Ensimmäiset vaunut olivat Duo Edget, joista kyllä pidin. Näissä parasta oli ilmatäytteiset renkaat, jotka saivat vaunut liikkumaan kevyesti ja tilava koppa, jossa vauva mahtui olemaan pidempäänkin. Luovuttuani näistä hankin Scooter 2.0 rattaat, joissa ihastuin rattaiden väriin ja olihan se kiva, että rattaat olivat pienemmät kuin vaunut. Vähän ajan kuluttua huomasin kuitenkin kaipaavani katsekontaktia taaperooni, joten hankin vielä City Cross vaunut. Näissä meillä nukuttiinkin pitkään päiväunet ja tykkäsin käydä näiden kanssa myös lenkkeilemässä. Koska näissäkin oli isot pyörät, ei vaihtelevat säät aiheuttaneet hankaluutta. "Jousitus" näissä vaunuissa on ehkä hieman löysä, joten se vaatinee vähän totuttelua.

Autoilu ja kaupunki käyttöön hankimme aluksi Britaxin B-Smart rattaat, joihin sai kiinni turvakaukalon todella näppärästi. Rattaista sai istuinosan kokonaan pois, joten auton perälle sai ottaa mukaan kätevästi vain rungon ja ostoksilla kierrellessä kääntyvät etupyörät olivat enemmän kuin hyvät. Myöhemmin turvakaukaloiän ohitettua hankimme Baby Joggerin City Minit ja näihin tykästyi mieskin heti ensikokeilulla. Kasausmekanismi on aivan mahtavan kätevä ja rattaat ovat näppärät ja kevyet. Nämä ovat kyllä rattaat, joista luovun viimeisenä! Ja näitä suosittelen kyllä muillekin!

Päiväkodin alkaessa päätin hankkia vielä jotkut kevyet rattaat, jotka voi surutta jättää päiväkodille päivän ajaksi ja tähän tarkoitukseen löytyi edullisesti Brion Ponyt. Näistä en varsinaisesti niin kamalasti pidä, mutta ajavat juuri sen tehtävän, johon ne alun perin hankittiin.

Ja nyt, kun kuulimme, että meille oli tulossa toinen lapsi, aloin miettimään tuplarattaiden hankintaa. Epäselvää oli, minkä verran esikoinen rattaissa vielä viihtyisi, mutta kovin ei houkutanut ajatus uhmaikäisestä, joka päättää, ettei enää kävelekään askeltakaan kauppareissulla. Niinpä päätin, että tuplat hankitaan. Seuraavaksi piti päättää vierekkäiset vai päällekäiset. Molemmista olin lukenut positiivista ja negatiivista. Kävin kokeilemassa kaupassa kaksia erilaisia rattaita: Phil & Tedsin Navigator V2:sta ja Bugaboo Donkey Duoja. Pidin molemmista, joten päätös ei ollut helppo. Mietin käyttötarkoitusta meidän tilanteessa ja päädyin hankkimaan Bugaboot. Näillä on tarkoitus meillä ulkoilla, käydä lähikaupassa ja kirjastossa molempien lasten kanssa. Vauvan kanssa yksin saan muutettua nämä helposti monoksi. Tavaratilaa on mukavasti ja istuimet saa käännettyä kumminpäin vain. Lisäksi tykkään siitä, että vauvan kasvot on minuun päin ja kopan saa vaunuista napattua näppärästi mukaan.

Bugaboo Donkey