Talojen tekemisessä on stressiä, mutta se tunne, kun saa kääriä valmiin talon sellofaaniin ja luovuttaa eteenpäin, on vain jotain niin suuren tyydytyksen tuovaa, ettei siitä kykene luopumaan kuin pakon edessä. Teen myös talojen taikinan itse, koska se vain on parasta taikinaa rakenteeltaan ja maultaan. Osat kiinnitän aina sulatetulla sokerilla ja ottaen huomioon montako sataa taloa olen tehnyt, olen selvinnyt vain kahdella pienellä palovammalla, jotka nekin osuivat samaan sormeen (eri vuosina tosin ja vasta näin viime vuosina eli kai se vanhuus alkaa painamaan, kun sormet ei ole enää ihan niin näppärät ;-) ).
Monet turhaan pelkäävät talon tekoa, mutta pelko pois ja töihin! Osien tekeminenhän on vain normaalia piparin leivontaa, sitten koristelut ja lopuksi sitten se kokoaminen. Ja voihan sen talon tehdä valmiistakin taikinasta. Alussa tietysti kannustan valitsemaan vähän perinteisemmän talonmallin, mutta toki haasteita ei kannata pelätä. Monet ovat rohkeasti aloittaneet kuusikulmaisesta muumitalostakin. Sokerin kanssa kannattaa olla varovainen, eikä se ole lasten hommaa, mutta muutenhan talon rakentaminen sopii koko perheelle. Itsekin otan kyllä ehdottomasti tyttären mukaan rakennushommiin heti, kun alkaa innostumaan asiasta. Pipareitahan me toki jo tänä vuonna yhdessä leivottiin ja varmaan hän jo innostuisi koristelustakin.
Ja se olisi sitten ensimmäinen adventti. Jouluun on enää 24 päivää!
Hyvää joulun odotusta jokaiselle!