No, niin: nyt se on tehty! Ostettu nimittäin omakotitalo. Kyllä vaan ja vieläpä sellainen, joka vaatii täyden remontin. Ei tiedä itkisikö vain nauraisiko, kun miettii, että nyt tässä on sitten kaksi vanhaa remonttia vaativaa projektia. Toisaalta haaveissa ollut omakotitalo on osittain toteutunut ja viinikaappi taitaa vaihtua viinikellariin, joten jotain positiivistakin voisi havaita tapahtuneen.
Moni tuttava on jo ehtinyt huomauttamaan, että nyt te ette sitten enää ehdikään minnekään purjehtimaan, kun talotyömaa pitää otteessaan. Itse näkisin niin, että nyt jos koskaan veneilyllä on paikkansa. Pitäähän sitä päästä tuulettumaan tästä kaaoksesta ja mikäs sen ihanampaa, kun veneellä vesille ja raikkaaseen ulkoilmaan.
Vanhasta ihanasta kodista oli haikea luopua. Erityisen paljon harmittaa ihana keittiöni, joka jäi uusiin käsiin ja tämä uusi keittiöni, joka ei täytä lainkaan laatuvaatimuksiani. Ensi töikseen saimme onneksi hankittua uuden jääkaapin, pakastimen ja astianpesukoneen, joten nämä vähän helpottavat arkea, mutta rikkinäinen hella/uuni on pitkä miinus leivonnasta innostuvalle ihmiselle. Täytyy vain uskoa, että tulevaisuus tuo minullekin uuden unelmien keittiön.
Tämä uusi projektimme on 50-vuotias ja reilu 200 neliöinen haaste. Tiedossa on, että tämä ei yhdessä yössä linnaksi muutu, mutta onhan tässä vuosia. Haukataan siis pieni pala kerrallaan...
Raikkaat pakkaset tuntuvat väistyneen. En ole mikään talvi-ihminen, joten en turhaan yritä ihastella talvikelejä, mutta yhden uuden harrasteen pakkasille löysin ja se oli jäälyhtyjen teko. Niitä syntyikin sitten urakalla ja parasta on tietenkin ollut, kun on saanut sytyttää kynttilän lyhtyyn. Löysin eräästä pienestä työpajamyymälästä ihan parhaita kynttilätelineitä jäälyhtyyn. Niissä kynttilä pysyy pystyssä eikä sulata jäälyhtyy reikää. Lämmenneet säät näkyvät jo jään pinnalla, mutta toisaalta lyhdyt ovat edelleen ihan kauniita, vaikka jää onkin muuttunut rosoisemmaksi.
