Vähän purjehdusta ja muita elämän herkkuja

Vähän purjehdusta ja muita elämän herkkuja

perjantai 31. lokakuuta 2014

Happy Halloween co-workers


Halloweenin kunniaksi -ja osittain myös siksi, että virallista työaikaa on jäljellä enää noin kuukausi- päätin yllättää työkaverit pienellä Halloween leipomuksella. Tunnustan, että työkaverit saivat aiemmin enemmän herkkuja, kun käytettävissäni oli vielä kunnon keittiö ja aikaakin jonkin verran enemmän. Olen jo jonkin aikaa katsellut ohjeita kakuista, joissa kakun sisältä paljastuu jokin erivärinen kuvio ja nyt päätin kokeilla onnistuisiko tuollaisen kakun teko itseltänikin.

Inspiraatio löytyi Dr.Oetkerin Halloween kakusta ja ohjeen nappasin Kinuskikissalta. Kuorrutuksessa ja koristelussa sovelsin sitten taas omia visioita. Tässä kakussa jännitys säilyy tarjoiluun asti. Kovasti toki teki mieli jo kotona kurkata kakun sisään, että miten mahtoi kuvion käydä. En kuitenkaan halunnut pilata yllätystä, kun kakkua alettaisiin leikkaamaan, joten maltoin mieleni. Riski kuitenkin oli, että kuvio ei erottuisi ja kakussa olisi ilmataskuja ja taikina muutenkin epätasainen sisältä.

Ja tällaista jälkeä siitä tuli:





Happy Halloween!

keskiviikko 29. lokakuuta 2014

Halloween lähestyy taas



Se on täällä taas! Yksi vuoden suosikkijuhlistani: Halloween! Remontin keskellä ei valitettavasti vain ole tullut kovin laitettua kaikkia koristeita esille. Kurpitsa tosin on taas kaiverrettu ja loistaa tuolla pimeissä syysilloissa silmät punaisena. Tytön kanssa leivottiin myös Halloween keksejä ihanilla uusilla muoteilla, joita sain viime vuonna amerikkalaiselta ystävältäni lahjaksi. Muotit ovat Wiltonin muotteja ja muutenkin olen kovin ihastunut tuon merkin tuotteisiin. Harmi vain, että tarjonta Suomessa ei ole kovin monipuolinen. Amerikassa Wiltonin tuotteita saa useista normikaupoistakin, mutta meillä vain muutamista leivontatarvikkeiden erikoismyymälöistä ja niistäkin joudun tilaamaan, koska lähistöllä ei tällä tietoa ole kuin Sinooperi, joka Wiltonin tuotteita on myynyt ja sielläkin valikoima on todella suppea. Kannattaa kurkata Wiltonin nettisivuja. Siellä on vaikka mitä ihanaa! Suomalaisista sivustoista tykkään Confetin Halloween blogista ja toki muiltakin löytyy jo ihan kivasti ideoita Halloween juhlien tarjoiluihin. En siis pistä ollenkaan pahaksi vaikka kyseinen juhla hiljalleen hiipii tänne peräpohjolaankin. Hyvähän se on, jos saadaan jotain muutakin kivaa juhlaa syksyyn, ettei sitä joulua tarvitse välttämättä aina aloittaa jo lokakuussa.



Lokakuussa aloitan yleensä myös viimeistään virallisen kynttiläkauden. Meillä palaa kynttilöitä lähes joka ilta. Tykkään tosi paljon PartyLiten kynttilöistä -en tosin kaikista tuoksuista. Luottamukseni tosin on hieman horjunut, kun olen saanut mielestäni välillä huonoja tuikkivia ja votiiveja: kynttilät eivät ole palaneet tasaisesti tai ovat sammuneet itsestään vaikka aivan ohjeiden mukaan olen niitä käyttänyt. Yhden votiivisetin sain reklamoitua, mutta kovin tuntui silloin hitaalta ja kankealta tuo prosessi, joten vähän miinusta siitä. Olen myös yleensä pitänyt kynttiläkutsut aina syksyn aikana, mutta jälleen vetoan tähän remonttiin, joka rajoittaa elämääni ja niin monia kivoja asioita. Nyt siis jää ihanat mausteiset syksyn tuoksukynttilät tänä vuonna saamatta. Tosin näyttää tuolla olevan mahdollisuus tilata nykyään sähköisestikin, mutta jotenkin ne kutsut olisivat vain se juttu! Noita tuoksukynttilöitä onkin sitten ihana polttaa näissä erilaisissa Halloween kynttilälyhdyissä, joita onkin kertynyt jo jokunen.


Hauskaa Halloweenin aikaa!





tiistai 28. lokakuuta 2014

Makuuhuone remontin keskellä


Nyt vähän remontti postausta eli mitäs tässä onkaan viimeisten kuukausien aikana tehty? No, paljon purkutöitä ainakin. Uudet pohjakuvat valmistuivat kesän alussa ja täytyy todeta, että ihan tyytyväinen olen. Rakennusarkkitehtimme osasi ehdottaa ihan hyviä juttuja ja yhdessä saatiin hiottua pohjat -ainakin paperilla- toimiviksi. Heinäkuussa lomien aikana tehtiin purkutöitä oikein kunnolla. Purkutyöt on siitä kivoja, että niissä ei kovin pahasti voi pieleen mennä ja annetaan sitten ammattilaisten tehdä uuden rakentaminen.

Yksi tehokas päivä ja mies mm. purkasi meidän ja tyttären makuuhuoneiden katot. Katot olivat sellaista neliönmallista "pahvipanelia" olisikohan Halltex-tyyppistä. Levyt on naputeltu kattoon ehkä tuhannella pikkunaulalla. Pakko arvostaa sitä kaveria, joka hommat on joskus 60-luvulla tehnyt! Kyllä siinä on saanut niskalihakset ja käsivarret olla hyvissä voimissa, että on jaksanut noita nauloja nakutella. Tuli tosi hyvä fiilis, kun sai tehdä jotain konkreettista ja ajatella, että tästäkin huoneesta tulee varmasti vielä tosi kiva! Minä auttelin lähinnä naulojen irrotuksessa katosta ja tätä hommaahan siis riitti. Naulat lentelivät lattiaan ja loppujumppana keräsin naulat vielä purkkiin, että on todistusaineistoa nähtävillä, millainen naulasavotta meillä on todellakin ollut.


Koska katot eivät ole olleet ihan suoria, on panelien väliin lisäilty sanomalehtipaloja. Osa oli pientä silppua, mutta joukosta löytyi ihan hyvän kokoisia suikaleita ja jopa sivujakin, joita keräsin talteen. Katsotaan, jos niistä jossain vaiheessa keksisi jotain hauskaa askartelua.


Seinät purettiin myös insuliittilevyjen alla olleelle raakalaudalle. Lattiasta löytyi muovimaton alta vähän mustaa kontaktiliimaa, joten sen poishionta meni asbestitöinä. Kuvassa musta alue jää lähes kokonaan villojen alle piiloon. Nyt olisi siis makuuhuone valmiina odottamassa uusien pintojen rakentamista (ja toki pari muutakin tilaa).

Makuuhuoneeseemme tulee lattiaan tekstiililaatta, johon ihastuin jo edellisen asunnon remontoinnissa. Tekstiililaattoja tunnutaan edelleen pelkäävän Suomessa. Monet uskovat niiden edelleen olevan vain hankalia pölynkerääjiä ja tuovan ongelmia allergiaperheissä. Toisin kuitenkin on, monet tekstiilimatot ovat todella laadukkaita ja sitovat pölyä, jolloin pöly ei pääse nousemaan jokaisen ilmavirran mukana huoneilmaan. Siivokseksi riittää säännöllinen imurointi. Entä likatahrat? Matot kyllä kestävät puhdistusta ja tuoreeltaan monet tahrat saa helposti irti. Jos jotain megavahinkoa kuitenkin tulee niin tässä kohtaa tekstiililaatat ovat mitä mainioin: niistä voi vaihtaa vain sen yhden likaantuneen uuteen laattaan. Meilläkin jäi edellisessä remontissa ylimääräisiä, joita säilytimme juuri tällaisten vahinkojen varalta. Meillä ei ollut tarvetta uutta laattaa vaihtaa, mutta tiedä sitten jos seuraavalla asukkaalla tarve syntyy.... Kokemus on siis ollut sen verran hyvä, että tälläkin kertaa makuuhuoneisiin tulee tekstiililaatat. Laatat on tilauksessa ja toivottu toimitusajankohta on marraskuun lopussa. Lattian väritys tulee olemaan sellaista ruskeaa. Kerron näistä ja asennuksesta myöhemmin lisää.

Kattoon hankittiin ihan perusvalkoista MDF panelia. Ensin katto tietysti koolataan ja vedetään sähköt. Kiviseinät korjausrapataan ja maalataan. Yksi makuuhuoneen seinä voisi olla kiva tapetoida, mutta en ole oikein vielä ehtinyt tapetteja kunnolla katsella, että millainen tuohon voisi tulla. Seiniin tulee näillä näkymin jotain vaaleita tai vaalean ruskeita sävyjä. Olen aika neutraali sisustaja, joten mitään kovin räiskyvää ei ole luvassa.

En kuitenkaan ole mitenkään musta-valkoinen ihminen ja olen aina vähän varonut valkoista, mutta tämä talo jotenkin pyytää minua sisustamaan sen vaaleilla sävyillä. Tiedän, että se on tämän päivän trendi, mutta minulla ei sellaista vaaleaa asuntoa vielä varsinaisesti ole ollut. Edellinenkin keittiö oli tummanruskea ja musta, joten nyt annetaan tilaa vaaleudelle (mutta ei siis täysin valkoisissa merkeissä).

Olen tässä koko remontin ajan koonnut ideavihkoa, jonne keräilen hyviä fiiliskuvia tai ideoita, mitä esineitä tai asioita eri huoneisiin olisi kiva hankkia. Samoin samaan vihkoon olen keräillyt kauppakäynneillä hintatietoja ja tietoja myös mistä mitäkin on hyvä hankkia. Paremminkin olisi "kotityönsä" voinut tehdä, koska nyt tuntuu aika jo loppuvan ja oma kuntokin alkaa näin raskauden lopussa olemaan vähän heikompi.




sunnuntai 5. lokakuuta 2014

Keittiössä tuoksuu omena



Hieman on hiljaiseloa ollut tällä puolella, kun talon remontti on nielaissut luonnollisesti valtaosan energiasta. Usko on todellakin koetuksella säännöllisesti. Oman lisänsä tähän kaikkeen tuo se, että perhekin on kasvamassa yhdellä uudella tulokkaalla eli jos kaikki menee hyvin niin tammikuussa saamme toisen lapsen. Kovin odotettu ja toivottu on tämäkin tulokas! Harmittaa vain kovasti, ettei tästä raskaudesta ole ehtinyt kovin nauttia ja tietysti tekisi jo kovasti mieli laittaa kaikkea valmiiksi vaan ei oikein ole tässä remonttitilanteessa vielä mahdollista. Ja tietysti tässä on ollut vielä tämän tietokoneenkin kanssa ongelmia, joten tuntuu, ettei mikään ole sujunut ihan ongelmitta....

No, mutta onpa tässä jotain ihanaakin ollut. Uusi talo ja sen puutarha on täynnä monia mahdollisuuksia ja satoa on pihasta saanut kerätä heinäkuusta alkaen. Ensin saatiin hurjasti vadelmia ja sitten karviaisia ja oma pikku kasvimaakin antoi makupaloja ja lopulta valtava omenasato on kruunannut syksyn. Keittiössä on siis tuoksunut omena. Omenapiirakkaa on tullut tehtyä monen monta. Aika usein on tullut tehtyä ihan googlettamalla löydetyillä resepteillä. Tässä yksi ihan kiva ohje, joka on ollut mehevä ja nopea.



Kaikkien kehuma omenapiirakka

200 g margariinia (-minä leivon yleensä aina voista)
1,5 dl sokeria
3 dl jauhoja
1 kananmuna
0,75 dl maitoa
1 tl leivinjauhetta
1 tl vaniljasokeria
3-4 omenaa
kanelia ja sokeria



Sulata rasva tai käytä pullomargariinia. Sekoita kulhossa sokerin kanssa. Lisää jauhot (ei vielä leivinjauhetta). Jauhoja kannattaa lisätä hiljalleen, sillä taikinasta ei tulisi tulla kovin kuivaa tässä vaiheessa. Ota sivuun kahvikupillinen taikinaa; se ripotellaan valmiin piirakan päälle. Lisää nyt taikinakulhoon muna, maito, leivinjauhe ja vanilliinisokeri. Sekoita puulusikalla kovaa tasaiseksi. Taikina on valuvaa tässä vaiheessa, eli ei esim. pysy vuoan reunoilla, muttei myöskään ole litkua. Kaada taikina voideltuun tavalliseen piirakkavuokaan ja ripottele päälle omenapalat. Itse käytän mitä tahansa omenalajia, jota kotona sattuu olemaan. Jos omena on hapanta, pinnalle kannattaa laittaa vähän runsaammin sokeria. Tällä taikinalla on tehty onnistuneita piirakoita kaikista hedelmistä, joten kokeilla voi.Ripottele pinnalle kanelia ja sokeria sekä sivuun alussa jätetty taikina.Paista 200 asteessa n. 30 min. Parasta tarjoiltuna lyhyen vetäytymisen jälkeen kylmän vaniljakastikkeen tai -jäätelön kanssa.(http://www.kotikokki.net/reseptit/nayta/22113/Kaikkien%20kehuma%20omenapiirakka/)


Ja tietysti myös omena-kaurapaistosta on uunissa paistunut useaan otteeseen. Omenasosetta on tehty pakkaseen ja pakastin alkaakin olla nyt täynnä ihania herkkumarjoja ja soseita. Ja niin ihana tuoksu, kun noista omenoista tulee, kun niitä uunissa tai hellalla kypsentää... Nyt hellalla hautuu omenariisipuuro. Ohje löytyi tällä kertaa Myllyn Parhaat sivuilta:



Omenariisipuuro

1 l vettä
1,5 dl puuroriisiä
0,5-1 dl sokeria
3-5 omenaa
kanelitanko
ripaus suolaa

Kuumenna vesi kiehuvaksi ja lisää ripaus suolaa, riisisuurimot, kuutioidut omenat ja kanelitanko. Hauduta miedolla lämmöllä puolisen tuntia välillä sekoittaen. Tai keitä riisiä ensin 15 minuuttia ja lisää omenakuutiot vasta sen jälkeen. Silloin omenat jäävät sattumiksi puuroon.
Mausta puuro lopuksi sokerilla (omenien makeus vaihtelee suuresti lajikkeesta riippuen) ja poista kanelitanko. Tarjoa puuro lämpimänä, haaleana tai kylmänä sellaisenaan tai maidon kanssa. Puuro sopii aamu- tai välipalaksi sekä kevyen keiton jälkiruoaksi. 
(http://www.myllynparas.fi/suomi/reseptit/puurot/vaihtelua_puuroihin/omenariisipuuro/)


Mikähän siinä on, että kun sinne pakkaseen säilöö näitä herkkuja niin jotenkin ajattelee, ettei niitä heti saa alkaa syödä sieltä, etteivät lopu talvella kesken. Sitten tilanne on kuitenkin se, että keväällä tulee kiire syömisen kanssa, kun uusi kausi on enää muutaman kuukauden päässä. Jospa siis tänä syksynä alkaisi pakkasen tyhjennyksen jo vähän aiemmin...