Vähän purjehdusta ja muita elämän herkkuja

Vähän purjehdusta ja muita elämän herkkuja

lauantai 14. toukokuuta 2016

Potkupyöräilyä

Kevät on täällä ja pyörät kaivettu tallista! Ja kuinkas meille sitten kävikään...

Törmäsin pari vuotta sitten Puky potkupyörään ja innostuin niin, että hankimme meillekin esikoiselle sellaisen. Tyttö oli tuolloin reilu 2v ja päädyimme hankkimaan pienimmän mallin eli Puky LR M. Tytär on ollut hieman hitaasti lämpeävä uusille asioille, joten ensimmäisenä kesänä pyörää lähinnä vain ihmeteltiin ja sen selkään noustiin vain muutamia kertoja. Seuraavana kesänä testailtiin lisää, mutta sitten tuli tiukka kysymys "äiti, milloin mun pyörään tulee polkimet?" Joten ei auttanut kuin lähteä kauppaan ostamaan uusi pyörä: 12" apupyörillä ja työntöaisalla varustettu pyörä. Sillä treenailtiin viime kesä ja Pukyn käyttö oli satunnaista.



Olen nyt säilyttänyt pikku Pukya varastossa nuorimmaista varten, mutta sitten kävikin niin, että esikoinen innostui potkuttelusta aivan yllättäen. Nyt tavallinen pyörä ei kelpaa ja Pukylla mennään ja lujaa! Esikoinen on siis pian 4v ja ajeli tuolla pienimmällä koolla. Pidimme miehen kanssa perhepalaverin ja päätettiin, että liikunta on tärkeää ja jos kerran lapsi tykkää potkutella niin hankitaan uusi ja isompi potkupyörä.

Samalla mietimme, että mitenköhän tuo nuorin mahtaa tuosta potkupyörästä vielä innostua, kun ikää on nyt vasta 1v5kk. Pukylla on kiva nelipöyräinen malli taaperoille, Pukylino, joka minua kovasti kiinnosti, joten päätimme tilata samalla myös sellaisen. Nuorimmainen on kyllä selkeästi enemmän liikunnallisempi, joten katsotaan, miten pyöräilystä innostuu.

Ostimme jo tuon ensimmäisen Pukyn Pikkusiilistä, jolloin kävimme paikan päällä ja saimme kokeilla pyörää ja tämä helpotti oikean koon valintaa. Ostimme myös Pukyn pyöräilykypärän samassa värissä kuin pyörä. Samaan paikkaan lähti nyt tilaus netin kautta ja pakko sanoa, että ihan huippunopeaa palvelua, josta iso kiitos! Tein aamulla tilauksen ja pyörä oli meillä seuraavana päivänä iltapäivästä! Ja illalla päästiin kokoamaan pyörät ajokuntoon.

Pukylino odottamassa kokoamista
Puky LR XL käsijarrulla tulee lähes valmiina: tarvitsee kiinniittää vain ohjaustanko

Kokoaminen näissä on helppoa. Käytännössä kiinnität vain ohjaustangon ja joissain malleissa myös istuimen. Työkaluja ei mukana tule, joten kannattaa varata kunnollinen kuusiokoloavain (mies suositteli räikkäavainta -sillä kuulemma saa parhaiten kiristettyä).

Vanhemmalle tyttärelle tilasimme nyt siis käsijarrullisen Puky LR XL, joka sopii yli kolme vuotiaalle tai yli 95cm lapselle. Tyttö on nyt n. 100cm ja ohjaustanko ja satula saavat tässä olla pienimmillä asetuksilla, joten tästä pyörästä on varmasti iloa pidemmäksikin aikaa. Värivalikoima oli aika rajoittunut (ilmeisesti näitä valmistetaan tällä hetkellä vain mustana ja vihreänä), mutta "vihreällä mennään" (-kuten RyhmäHaussa, joka on esikoisen tämän hetken suosikki) ja olihan edellinenkin pyörä samanvärinen eli tytön itsensä valitsema vihreä Kiwi. Tässä mallissa on ilmakumirenkaat, kun tuossa pienemmässä on puhkeamattomat foam renkaat. Hieman jännittää, miten selvitään, kun taloa kiertää orapihlaja-aita. Itse pidin tätä uutta pyörää ensinäkemältä ehkä jotenkin maskuliinisena. Liekö johtunut vankasta rakenteesta ja renkaiden mallista, mutta silmä tottui pian. Tämä menee kyllä tytöllekin oikein hyvin!

Käytiin testaamassa menoa vähän maastossakin

Vaihto isompaan pyörään sujui onneksi hyvin. Hieman tytär harmitteli ensin, kun joutui pikkupyörästä luopumaan, mutta uusi pyörä oli pian uusi suosikki -pääsihän sillä nyt paljon vauhdikkaammin eteenpäin! Todettiin miehen kanssa, että nyt mekin päästään jo oikeasti vähän hölkkäämään, kun tyttö potkuttelee vieressä pyörällään. Yhdessä ollaan sovittu seis -sanan käytöstä ja että sitä on toteltava, jos äiti tai isä niin sanoo/huutaa ja paljon puhutaan muutenkin tiellä liikkumisesta. Ja kypärä tietysti aina päähän, kun pyörällä lähdetään!

Tuo matala keskiosa näissä Puky pyörissä on kyllä hyvä: kyytiin pääsee helposti ja pikku potkuttelija saa lepuuttaa siinä välillä jalkojaan, kun tasapainottelee pyörällä eteenpäin. Uuden pyörän jarrukin tuli nopeasti tutuksi ja tyttö selkeästi tykkää käyttää sitä.

Jarrusta on pakko sanoa, että mikäli tällaisen mallin hankkii, kannattaa jarruun ja sen säätöihin hieman tutustua ja huomata, että koska ohjaustanko kääntyy täysin ympäri, voi jarruvaijerikin mennä kierteelle ja tällöin jarru ei ehkä toimi kunnolla eli vaijeri kohdalleen! Itse pyydän tytön aina ensin testaamaan jarrun ennen liikkeelle lähtöä, jolloin samalla tulee muistutus jarrun olemassa olosta.


Pukylino oli tosi kiva yllätys. Nuorin kipusi heti pyöränsä selkään. Kovin kovaa sillä ei vielä mennä ja ajateltiinkin pitää menopeli ensin sisätiloissa jonkin aikaa, että sitä saa testata aina, kun mieli tekee. Painoraja tässä on 20kg. Onneksi näin, koska isommankin tekee aina välillä mieli päästä testaamaan. Tuli tässä mieleen, kun ihmiset aina kyselevät lahjatoiveita niin tässäpä yksi loistava idea 1-vuotiaalle!


Jalkajumppaa: pyöriä on hauska rullata jaloilla (ohjeissa tosin neuvotaan käyttämään aina kenkiä)
Testasin tuossa, että Pukylino mahtui tuonne meidän Emmaljungan CityCross vaunujen tavaratilaankin, kun vähän sovitteli eli tämän voi napata mukaan vaikka leikkikentälle (myös tuo pienempi Puky pyörä mahtuu mainiosti kyytiin, mutta ei tietenkään yhtäaikaa). Painoa Pukylinolla on vain 2,5kg, joten hyvin kestää tavaratilat!

Onnistuneita ostoksia on helppo kehua! Meillä ainakin on koko perhe tyytyväinen.


PS Pukyt on löytäneet tiensä meidän naapurustoonkin: M kokoa löytyy nyt jo lähes joka väriä! ;-)

maanantai 9. toukokuuta 2016

Leikkimökki


Tytöt saivat viime elokuussa mummulta ja vaarilta lahjaksi leikkimökin. Ensimmäinen kausi jäi siis leikeiltään hieman lyhyeksi, mutta nyt päästiin aloittamaan leikkimökki kausi heti, kun kevät tässä alkoi näyttää merkkejään. Talon hankintaan en vaikuttanut, kun se tuli lahjaksi, mutta maalit valitsin ja vaari maalasi (minä ja mieheni hieman avustimme).

Kävin rautakaupassa tutustumassa maaleihin ja päädyin valitsemaan suosituksesta sisämaaliksi Tikkurilan Vinhan. Seinät ja katto maalattiin valkoisiksi ja lattiaan tuli Valtti Akvacolor (sävy Lumi). Ulkopintaan tuli sama Vinha niin, että ikkunan pielet, räystäät, terassi ja ovi tuli valkoiseksi ja ulkoseinät tumman harmaiksi (sävy 567X). Ajatuksena oli, että leikkimökki sulautuisi sujuvasti ympäristöönsä ja olisi rakenteiltaan neutraalin värinen, että sisustamisessa voisi leikkiä paremmin väreillä.



Sisustusmielikuvat ovat vielä hieman sekavia. Toisaalta haluaisin jotain hempeää ja romanttista ja kuitenkin jotain väriäkin olisi kiva olla. Kalustehaaveissa on enemmän juttuja kuin mitä mökkiin mahtuu, joten täytyy hieman miettiä, mitä sinne oikeasti on parasta sijoittaa. Mummu hankki jo Brion punaisen hellan ja Ikeasta lähti mukaan pöytä ja tuolit. Matto löytyi erään halpaketjun kaupasta ja yksittäisiä juttuja on tarttunut mukaan milloin mistäkin kaupasta. Verhot ompelin itse. Hankin kahta eri kangasta ja esikoinen sai valita kummasta verhot tehdään. Yllättäen valinta oli aika hempeä ja vaalea, kukallinen kangas.

Ensimmäisiä hankintoja, että päästiin leikin alkuun
Mökkiin kannettiin myös tyynyjä, koska niiden päällä on aikuisenkin kiva istuskella ja tyynyistä voivat lapset rakennella mukavia pehmeitä nurkkauksia leikkeihin. Hyödynsin vanhat normaalikokoiset (50x60) tyynyt: sulloin täytteet tiiviimmin toiseen päähän ja lyhensin tyynyjä n.10 cm ja sain näin 50x50 kokoisia tyynyjä. Tämän jälkeen ostin edullisia tyynynpäällisiä (nekin siis 50x60) ja tuunasin ne samaan kokoon. Helppoa ja halpaa ja kaikki pestäviä, joten ei haittaa vaikka leikeissä hieman likaantuvat.

Näin mielikuvissani lippuviirin roikkumassa katossa, joten sellainen on myös "to do" -listalla.

Tyttöjen toinen paappa harrastaa puutöitä, joten tilasimme häneltä mökkiin penkin, joka pitäisi vielä maalata valkoiseksi. Penkin pehmustetyynyt löytyi Ikeasta tai oikeastaan hankin toisetkin tyynyt Jyskistä, mutta ne jäivät toistaiseksi sisälle taloon. Tämä penkki kestää myös aikuisen, joten siinä on hyvä istuskella mehukesteistä nauttien.

Lupasin esikoiselle, että pidetään mökissä mehukestit ja kesäkauden avajaiset, kun saadaan mökki kuntoon, joten pakkohan lupaus on lunastaa. Palaan tähän vähän myöhemmin ja laitan lisää kuvia tämän kesän mökkikaudesta.

sunnuntai 1. toukokuuta 2016

Donitseja uunissa


Tänä vappuna tuli hankittua taas uusi väline keittiöhommiin: nimittäin donitsipelli. Mietin hankintaa jo viime vuonna, mutta silloin se jäi ja palasi nyt taas vapun tienoilla mieleen. Prismasta löytyi metallinen 12 donitsin pelli, joka lähti mukaan n.10-11€ hinnalla. Sitten etsimään sopivaa reseptiä, joita löytyikin useampi eri blogeista. Valitsin ohjeen hieman sen mukaan, mitä tarvikkeita oli kaapissa. Enkä taaskaan malttanut olla soveltamatta, joten lisäsin näihin vielä makua tuomaan hieman sitruunankuorta ja oikein kiva lisä oli! Kuorrutustakin oli kokeiltava ja kinuskihan se vain on aina niin hyvää, joten tein kuorrutteen Kakkutaikurin ohjeen mukaan. (Tuosta linkistä löytyy muuten myös hyvä rasvassa paistetun donitsin ohje).


Donitsitaikina, jota käytin ei kohonnut aivan niin paljon kuin luulin, joten kolot sai täyttää aika reilusti omasta mielestäni. Toinen havainto oli, että pellillä tehdyt donitsit eivät tietenkään ole tasaisen pyöreitä rinkuloita vaan toinen puoli on tavallaan "tasainen", joten tuo tasainen puoli kannattaa kääntä alaspäin ja kuorruttaa se pyöreämpi puoli.

Nämä tekivät meillä hyvin kauppansa! Mies etenkin tykkäsi, kun eivät olleet niin rasvaisia kuin tavalliset munkit ja donitsit (kalorittomiahan nämä ei tietenkään ole). Rakennetta voisi kuvailla enemmän kakkumaiseksi, mutta ei kuitenkaan kuivaksi ja kuorrutehan vaikuttaa paljon makuun ja näköön.

No, mutta aika oiva hankinta tuo pelli siis. Donitseja meillä tehdään varmasti myös jatkossa!