Uunissa tuoksuu Burgundinpata

Meillä vietetään tänä vuonna toista isänpäivää. Onni ja ilo on suuri, mutta päällimmäisenä on kiitollisuus tuosta ihanasta pikkupakkauksesta, joka meille on suotu! Isä on saanut viikonloppuna viettää vähän omaa aikaa tehden omia juttujaan ja tietysti yhteistäkin aikaa on ollut koko perheen kesken. Tein padallisen Burgundinpataa, jota saadaan maistella koko viikonloppu. Pieni lahjakin on hankittuna, mutta sitä ei sovi vielä paljastaa, jos vaikka isä sattuu tätä vilkaisemaan. Yhdistelin taas vähän eri ohjeita, mutta hyvänä runkona toimi Helsingin Sanomien sivuilta löytyvä ohje. Lisukkeena tarjottiin ihan perinteistä perunaa. Tässä vielä oma mukaeltu ohjeeni:

BURGUNDINPATA

800 g naudan paistia paloina

voita ja öljyä paistamiseen

170 g pekonia

8 pientä salottisipulia puolitettuna

2 valkosipulin kynttä

200 g tuoreita herkkusieniä

3 porkkanaa

4 rkl vehnäjauhoja

3 hyppysellistä sormisuolaa

1 tl mustapippuria myllystä

1 tl kuivattua timjamia

3 laakerinlehteä

1/2 pulloa punaviiniä

n.2-3 dl vettä

Paista naudan paistipalat pannussa, kunnes saavat pintaan väriä ja laita palat uunipataan. Paista pilkottu pekoni ja lisää pataan. Lisää pataan myös sipulit, lohkotut herkkusienet ja paloitellut porkkanat. Itse käytin nämäkin nopeasti pannun kautta pataan. Lisää pataan vehnäjauhot ja mausteet ja kaada päälle punaviini ja vettä niin, että kaikki peittyvät juuri ja juuri. Laita pata uuniin 180 asteeseen ensin ilman kantta noin 30 minuutiksi ja tämän jälkeen anna olla kannen alla vielä noin 1,5-2 tuntia. Tarkista maku ja tarjoa pata haluamiesi lisukkeiden kera.

Hyvää isänpäivää kaikille isille!

Tarina kurpitsalyhdyn synnystä

Halloweenin tunnetuin symboli on varmasti kurpitsa, josta herkkujen valmistamisen lisäksi kaiverretaan myös mitä taidokkaampia lyhtyjä. Kurpitsalyhdyn syntyyn liittyy vanha tarina miehestä nimeltä Jack, jonka onnistui huijata itse paholaista ja kerron nyt tarinan niin kuin olen sen aikoinaan itse kuullut...

Jack oli jokseenkin laiska maanviljelijä, joka eräänä päivänä kohtasi itse paholaisen. Paholainen kertoi tulleensa hakemaan Jackiä ja päivät olisivat nyt tässä. Jack hätääntyi, koska ei vielä ollut valmis jättämään elämän iloja ja niinpä nokkelana miehenä hän keksi lyödä paholaisen kanssa vetoa: mikäli paholaisen onnistuu kiivetä Jackin osoittaman puun latvaan ja alas saa tämä viedä hänen sielunsa mukanaan. Kiinni veti! Ja niin paholainen aloitti kiipeämisen. Puu oli kuitenkin hyvin oksainen ja paholainen juuttui kiinni puun oksiin. Sieltä hän huuteli Jackille pyytäen apua. Mies vastasi auttavansa sillä ehdolla, että paholainen lupaa jättää hänet ikuisesti rauhaan, eikä häntä huolita tuonelaan. Paholainen suostui tähän ja Jack auttoi hänet pälkäästä. 

Loppu elämänsä Jack vietti huoletonta elämää ja lopulta tuli päivä, jolloin hänen maalliset päivänsä loppuivat. Jack kolkutteli taivaan portteja, mutta koska hän oli eläissään viettänyt niin synnillistä elämää, eivät taivaan portit hänelle auenneet ja hän sai käskyn kulkea kohti tuonelaa. Siellä paholainen jo odotteli portilla ja Jack pyysi päästä sisään, mutta paholainen muistutti häntä heidän sopimuksestaa, ettei miehelle täältä paikkaa löytyisi. Näin Jack jäi yksin pimeyteen. Paholainen kuitenkin sääli miestä sen verran, että heitti tälle tulisen hiilen, jonka Jack laittoin ontoksi kaivertamansa nauriin sisään. Tämän valon turvin mies lähti vaeltamaan pimeyteen ja etsimään paikkaa itselleen.

Vuosien saatossa nauris on vaihtunut kurpitsaksi. Luonnollisesti kurpitsan kaivertaminen ja koristelu on myös helpompaa. Ja erilaisia kaiverrustekniikoitahan on vaikka miten... Ideoita ja malleja voit kurkata vaikkapa Better Homes and Gardens -sivuilta. On ollut ilo havaita, että kurpitsoja on tarjolla mukavasti ainakin suurempien kaupunkien marketeissa ja toreilla, joten ei muuta kuin ostoksille ja omaa lyhtyä kaivertamaan!

HURRJAN JÄNNITTÄVÄÄ & HAUSKAA HALLOWEENIA!

Lokakuun väriloistoa ja Halloweenin odottelua

Syksyn väriloisto alkaa olla jo takana päin ja monilla paikkakunnilla on saatu jo esimakua talvesta. Vielä ei kuitenkaan ole talven aika. Lokakuun iltojen pimeydessä on jotain jännittävää ja tunnelmallista ja kuukausi päättyy Halloweeniin, joka hiljalleen on rantautunut meillekin. Tunnustaudun suureksi Halloween faniksi. Juhla oli minulle tuttu elokuvista ja televisiosta jo aiemmin, mutta varsinaisen innostuksen antoi vuoteni Amerikassa, jossa sain aidon tuntuman tähän lasten ja aikuistenkin jännittävään juhlaan. Olen aina harmitellut sitä, ettei meillä suomalaisilla ole riittävästi juhlittavaa ja hyvä esimerkki tästä on pitkä syksy. Onko siis ihme, että kaupat alkavat valmistella joulua jo lokakuussa. Jos verrataan vaikka Amerikkaan, syksyyn mahtuu suurimpina juhlina lokakuussa Halloween ja marraskuussa Thanksgiving ja vasta sen jälkeen on joulun juhlinnan vuoro. Monet pitävät näitä juhlia Amerikkalaisen kaupallisuuden perikuvina, mutta juhliin mahtuu kyllä muutakin sisältöä. Ja olisihan tällaisissa juhlapyhissä muutama hyvä syy koristella kotia, leipoa ja kutsua vaikka ystäviä istumaan iltaa tai jopa viettämään hurrrjia juhlia.

 Jos jaksaa perehtyä Halloweenin historiaan voi nopeasti todeta, että juhlan juuret ovat todellisuudessa Euroopassa, kelttiläisyydessä. Loppusyksystä satokausi päättyi ja oli aika juhlia. Juhlaa kutsuttiin nimellä samhain. Keltit uskoivat, että tuona yönä tämän maailman ja yliluonnollisen maailman rajat katosivat ja kuolleet saattoivat vaeltaa maanpäällä. Suomessa vastaavaa juhlaa kutsuttiin nimellä kekri. Kristinuskon levitessä, pakanallisia tapoja haluttiin vähentää ja tähän juhlaan saatiin uskonnolle myönteisempi sävy, kun juhlaa alettiin viettää marttyyreille omistettuna juhlana. Sana Halloween tulee sanoista All Hallows Eve eli kaikkien pyhien ilta.

Juhlaan liittyy olennaisesti kurpitsa, joten ei muuta kuin maukkaan kurpitsapiirakan tekoon! Takavuosina minulle tuotti suurta päänvaivaa se, ettei mistään saanut kunnollista kurpitsasosetta. Onneksi nykyään kauppojen ja torien tarjonnasta löytyy lokakuussa kunnon kurpitsaa, josta on itse helppo valmistaa sosetta ja siitä sitten piirasta. Kurpitsan siemenet kannattaa paahtaa uunissa ja käyttää naposteluun ja piirakan kyytipojaksi tarjotaan tietysti kunnon paksua kermaa. Itse tosin jalostin kermaa lisäämällä siihen vähän turkkilaista jukurttia ja sokeria... Hyvä ohje amerikkalaiseen kurpitsapiirakkaan löytyy vaikkapa täältä

Valmista tuli! -Tai ainakin melkein...

Kylläpä se aika on taas rientänyt. Tämäkin postaus oli aikomus julkaista jo reilu kuukausi sitten, mutta tässä sitä vielä ollaan.

Saimme veneen sisäseinien verhoilut vihdoin valmiiksi heinäkuun alkupuolella. Vaikka itse tehtiinkin niin pakko sanoa, että tulipa hienot! Ainut pikku moka oli siinä, että leikkasin palat valmiiksi jo viime vuonna ja nehän olikin sitten kutistuneet, kun olin niitä säilytellyt lämpimässä ja mitä ilmeisemmin kuivassa vaatehuoneessa! Heittoa mitoissa oli jopa 4cm (!) ja minähän en ole mitannut väärin! Joten siinä saatiin sitten vähän sovitella ja venytellä, että saatiin palat kohdalle. Ja luonnollisesti valmista keulapiikkiä piti päästä sisustamaankin, joten Gantin liikkeestä mukaan lähti pari siniraitaista tyynynliinaa. Perustelu hankkia lisää tyynyjä oli siinä, että lapsi tarvitsee pehmeitä pintoja, joista saa muokattua pienen "pesän" nukkumista varten. Nyt kun seinät on hienot niin haluaisin uusia pehmusteiden päälliset, mutta siihen ei mies vielä taipunut ja samalla olisi tietysti hyvä, että uusisi koko pehmusteet, joten ei taas ihan pienestä rahanmenosta ole kyse. No, patjat välttää vielä vaikka eivät mitenkään ihanan väriset olekaan, joten näillä mennään.

Mies puuhasteli veneen kimpussa kesä-heinäkuussa aika paljon ja nyt on kyllä paatti kivassa kunnossa, että kelpaa sillä lähteä vähän pidemmällekin reissulle, mutta mutta... Säät tietysti olisivat saaneet olla vähän parempia. Tuulesta ei pahemmin ole ollut puutetta, auringosta ja lämpimistä säistä sen sijaan sitäkin enemmän. Ja öisin oli heinäkuussakin tosi kylmä, kun otti huomioon, että kesän piti olla parhaimmillaan. No, tuleehan näitä kesiä vielä ja ens vuonna onkin sitten taas ihan eri menininki!

Focacciaa sadepäivän ratoksi

Sadepäivän ajankuluksi katselin vanhoja tallenteita leivontaohjelmista. Leila leipoo -ohjelmasta sain innostuksen kokeilla focacciaa. Todellakin, en ole koskaan kotona leiponut focacciaa, joten nyt oli korkea aika. Ohje löytyi nopeasti googlen kautta, joten tässä vapaasti suomennettuna ja siten, kun itse tuon leivoin:

Focaccia

1 pss kuivahiivaa (tai 25g tuoretta)

3 dl lämmintä vettä

0,5 dl hyvää oliiviöljyä

2 rkl hunajaa

n.1 rkl sormisuolaa tai suolaa myllystä

7 dl vehnäjauhoja

Sekoita lämpimään veteen öljy, hunaja, suola ja lopuksi vehnäjauhot, jonne kuivahiiva on sekoitettu. Sekoita taikinaa hyvin muutama minuutti ja anna kohota lämpimässä paikassa n. puoli tuntia. Kaada ja painele kohotettu taikina oliiviöljyllä hyvin voideltuun uunivuokaan, joka vastaa kooltaan noin puolta uunipellin koosta. Tästä tulee ainakin omaan makuuni sopivan paksuinen leipä. Tai voit vaihtoehtoisesti leikata taikinan kahteen osaan ja levittää uunipellille kaksi pienempää ohuempaa leipää. Anna taikinan vielä kohota vuoassa n. 35 min. Painele tämän jälkeen leivän pintaan haluamasi mausteet esim. tomaatteja, rosmariinia, oliiveja ja reilusti vielä myös oliiviöljyä ja ripaus sormisuolaa. Paista uunissa 220 asteessa noin 20 min tai kunnes on saanut vähän väriä pintaan.

Sen verran herkkua oli, että leipä meinasi tulla syödyksi ennen kuin ehdin kuvan ottaa.

Pitäisi varmaan leipoa leipää useammin.

Mustikkakukko

Mustikka-aika alkaa olla käsillä. Metsään tekisi mieli, mutta voi olla, että meidän mustikat löytyvät paikalliselta torilta, kuten aika monena vuonna aiemminkin. Kaikki kunnia niille, jotka tuonne metsään pääsevät ja keräävät vielä meille muillekin näitä ihania herkkuja. Lapsena kävin paljon marjassa äitini kanssa, mutta aikuisiällä tuo metsään lähteminen tuntuu koko ajan vaikeammalta. Osasyynä on ehkä se, etten oikein osaa nykyisellä asuinalueellamme lähteä metsään, koska en tiedä minne mennä. Pelkona on, että löydän itseni kohta jonkun takapihalta ja niiltä "tietyiltä mustikkamailta," joista lehdessä kirjoitetaan, kun röyhkeät poimijat tulevat jo ikkunan alle. Kyllähän Suomessa metsiä riittää ja marjoja ja ehkä minäkin taas jonain päivänä löydän itseni kuusien katveesta marjaämpäri kourassa.

Yhteishyvän heinäkuun ruokaliitteestä löytyi mustikkakukon ohje, joka pääsi tällä kertaa kokeiluun. Mustikat kaivoin pakastimesta, kun sieltä niitä vielä löytyi. Mikähän siinä on, että joka vuosi noita pakastemarjoja vaalii pakkasessa kuin kultakimpaleita, eikä niitä uskalla käyttää, ettei vaan pääse loppumaan ja sitten kun uudet marjat tulevat myyntiin on kamala kiire syödä vanhat pois?!

Mustikkakukko

Taikina:
200 g voita
1,5 dl sokeria
4,5 dl ruisjauhoja (täysjyvä)
1 tl leivinjauhetta

Täyte:
400 g mustikoita
1,5 dl sokeria
0,5 dl perunajauhoja

Tarjoiluun:
vaniljajäätelöä tai vaniljakastiketta

Valmista taikina: sulata voi kattilassa ja anna rasvan hieman jäähtyä. Lisää siihen sokeri ja ruisjauhot, joihin leivinjauhe on sekoitettu. Sekoita tasaiseksi. Jaa taikina kahteen osaan ja painele toinen vuoan pohjalle (itse käytin pitkää lasivuokaa). Sekoita täytettä varten mustikat, sokeri ja perunajauho ja levitä seos pohjataikinan päälle. Leivittele loppu taikina tasaisesti marjojen päälle niin, että marjat peittyvät mahdollisimman hyvin. Itse litistelin taikinaa sormissa ja levitin sitten mustikoiden päälle. Paista 200 asteessa noin 40-45 minuuttia.

Juhannuksen kynnyksellä

Kevät on hurahtanut vauhdilla. Vene pääsi vesille ja hyvä uutinen oli tietysti se, että mikään läpivienti ei vuotanut ja vene kelluu. Työlista sen sijaan on edelleen pitkä. Kaikkea ei toki tarvitse heti tehdä, mutta seinien sisäverhoilu pitää saada valmiiksi: siitä minä en tingi! Uudet kaidevaijeritkin tilattiin ja saatiin jo asennettua. Samoin ollaan uusittu joitain köysiä. Pienilläkin asioilla on iso merkitys ja etenkin nuo kaidevaijerit tuntuivat parantavan veneen ulkonäköä oleellisesti. Rahaa kyllä on taas palanut. Tuntuu, että mitä tahansa lähtee uusimaan ja parantelemaan saa alkaa kaivella satasia lompakosta.  

Verhoilu irtosi vähän liiankin helposti

Sisäverhoilun suhteen ollaan nyt siinä pisteessä, että keulapiikistä on liimat lähestulkoon saatu raaputettua irti –tai korjaan siis, Mies on saanut raaputettua, joten kohtaa päästään liimauspuuhiin. Ja sen jälkeen onkin vuorossa paras osuus eli sisustus! Tänä vuonna jätetään juhannuksen veneilyt väliin, mutta onhan tässä vielä kesää jäljellä. Kesän kuumat helteet ottaa kyllä mieluiten vastaan vesillä. Siellä, kun tuo olo ei ole ihan yhtä tuskaisen kuuma –olettaen nyt tietenkin, että helteet eivät ole jo ohi. Sitäkään, kun ei koskaan tiedä.

Liimoja sen sijaan saikin sitten raaputtaa oikein kunnolla.

Hyvää keskikesän juhlaa kaikille! Pysykää pinnalla!

Macaron-leivoksia

Ostin jokin aika sitten Lékué silikonimuottimaton, jolla voi valmistaa tasakokoisia macaron-leivoksia. Mansikkamäen blogista löytyi mainio ohje näiden leivosten valmistamiseen ja löysinpä vielä Sokokselta tuota valkosuklaa-pistaasilevitettäkin, joten toiveet onnistumisesta ja ihanista herkuista olivat korkealla. Taikina onnistuikin todella hyvin -ja hei: tein kerrankin ohjeen mukaan (punnitsin jopa valkuaiset!), pursotus alustalle nyt vähän niin ja näin. Sitten paisto ja jäähdytys ja silikonimatosta irrotus… Niinpä niin… Siihen ne hyvät kokemukset sitten loppuivatkin.

Olin iloinnut silikonialustan toimivuutta hieman liian aikaisin. Mikähän tässä oikein mahtoi mennä pieleen? Ehkäpä pohjat olisivat saaneet olla uunissa vielä hitusen pidempään, koska tarttuivat kiinni alustaan kuin raakataikina konsanaan. Harmituksen harmitus! Pieni MacGyver minussa keksi lopulta heittää silikonialustan macaronsien kera pakastimeen ja kun pohjat olivat jäätyneet, ne irtosivat alustasta jokseenkin siedettävästi. Ehkä näistä vielä jotain B-luokan leivonnaisia tekee. Onneksi tein pari pellillistä myös perinteisellä tavalla, joten lopuista tulikin oikein kivan näköisiä ja tuo valkosuklaa-pistaasilevite oli luonnollisesti aivan mielettömän hyvän makuista –ja kyllä tuolla hinnalla saikin olla: purkki nimittäin maksoi vähän yli 9 euroa!

Vähän jäi kyllä kaivelemaan mieltä: ehkä kokeilen tuolla silikonialustalla vielä toisenkin kerran, mutta rehellisyyden nimissä sanottakoon, että eipä tuo mikään välttämättömyys ole: hyvin onnistuu suoraan leivinpaperillekin pursottaminen ja paistaminen!

Musiikkia ja nuotteja

Kevään merkki on sekin, että talven yli kestäneet harrastukset päättyvät. Tänään päättyi muskari, jossa ollaan innokkaasti käyty viime syksystä lähtien. Musiikki on aina ollut lähellä sydäntäni (siellä sydämen lähettyvillä on kyllä jo tosi monta juttua, mutta vielä on tilaa). Kävin aikoinaan musiikkileikkikoulussa, joita todellakin oli jo 30 vuotta sitten jopa pienessä kotikaupungissani ja nyt olen halunnut ottaa musiikkia osaksi omankin jälkikasvuni elämään heti alkumetreiltä lähtien. Musiikista saa paljon. Se innostaa, kannustaa, motivoi, lohduttaa ja paljon muuta. Joka tilanteeseen löytyy omanlaisensa musiikki: liikuntaan reippaampaa ja rentoutumiseen rauhallisempaa.

Ja veneilijät ne on myös musikaalista porukkaa! Monesti on iltojen pimetessä laulu kaikunut yli tyynen veen ja kylläpä muuten löytyy lauluja merielämästä, järvistä ja purjehtijoista. Pitäisi varmaan joskus oikein listata montako tulee mieleen.

Muskarin viimeiselle kerralle leivon koristeltuja nuottikeksejä. Olen monesti ihaillut Mansikkamäki –blogin upeita fantasiapipareita ja pariin otteeseen olen jotain kokeillut itsekin tehdä. Alussa tuo tuntui kovalta hommalta, mutta yllättäen tämä onkin aika rentouttavaa ja valmiita tuotoksia on ollut ilo ihailla. Korjattavaa ja parannettavaa on aina, mutta ihan kelvollisia näistä kuitenkin tuli. Kannattaa kokeilla ja aloittaa vaikka jostain simppelistä mallista niin ei heti tuskastu yksityiskohtien kanssa.

Veneen laskua odotellessa

Alle kuukausi veneen laskuun! Jee sille! Odotan jo tosi innolla ensi kesää. Kun vain säät olisivat suotuisat eli tilauksessa ensi kesälle lämpöä ja sopivia tuulia. Ennen kuin päästään pidemmille purjehduksille on edessä kuitenkin veneen korjailua.

Veneemme oli suhteellisen hyvässä kunnossa ostettaessa. Ei kuitenkaan mennyt kauan ennen kuin tajusin, että homma toimii samoin kuin ostettaessa vanhan omakotitalon: remonttia riittää hamaan tulevaisuuteen. Vanha on aina vanha. Aloittelimme uusimaan veneen sisärungon verhoilua viime vuonna ja homma jatkuu taas, kun säät lämpenevät. Tämä on merkittävä parannus, sillä sen lisäksi, että seinät näyttävät nyt kauniin puhtailta niin myös säilytystiloja on mukavampi käyttää, kun vanhat verhoilut eivät repsota. Kaikki kunnia miehelle siitä kovasta työstä, minkä hän teki irrottaessaan noita vanhoja verhoiluja ja liimoja! Oma osuuteni olikin helpompi: tilata uudet verhoilukankaat ja leikata ne mittoihin. Apua ja inspiraatiota tähän hommaan saimme Purjeen viemää –blogista. Kiitokset sinne!

Muutakin hommaa riittää, tosin taitaa jäädä suurin osa miehen murheeksi. Omaa aluettani on enemmän sitten nuo pehmeät materiaalit ja sisustus. Tällä hetkellä eniten taitaa miellyttää Lexingtonin tekstiilit vaikka Gantin kuositkin on tosi ihania. En oikeastaan pidä kovin paljon sinisestä väristä, mutta veneeseen se sopii tumman puun kaveriksi. Minulla on hieman huono värisilmä, joten virheostoksista mainittakoon tässä ensimmäisenä venekesänä veneeseen hankitut vihreät tyynyt. Aika kamalat! Mutta Linumilta löysin tosi hyvän sinistä kangasta, jolla sain tyynyt nopeasti verhoiltua ja virheen korjattua. Veneen verhot kaipaisivat päivitystä, mutta niin kaipaavat myös verhotangotkin. Jos otan verhot pois, luulen että verhotangot hajoavat niin, että nekin täytyy vaihtaa. Tämä korjauskohta ei ole listan kärjessä, joten tässä muistutan itseäni ”älä koske siihen mikä ei ole vielä rikki”.

Key Lime Pie -Happaman makeaa

Tunnustaudun pieneksi amerikkafaniksi. Olen käynyt maassa muutaman kerran ja oleskellut lähinnä itärannikon tuntumassa. Amerikassa osataan herkkujen tekeminen, sitä ei käy kiistäminen. Sokeria ja rasvaa käytetään niin leivonnassa kuin myös ruoanlaitossa ja valitettavasti se näkyy kansan suurissa ylipainotilastoissa. Kaikessa pätee sama eli ei herkkuja mahan täydeltä ja kohtuus kaikessa eli saa sitä herkutella, kunhan se ei ole jokapäiväistä.

Key Lime Pie:ta maistoin ensimmäisen kerran Pittsburghissa ja ihastuin siihen oitis. Piirakan nimi tulee key -nimisistä limeistä, joita kasvaa Floridan alueella. Perinteisesti piiraan täyte tehdään key lime mehusta, kananmunan keltuaisista ja kondensoidusta maidosta. Limen happo saostaa keltuaiset, joten paistaminen ei ole välttämätöntä. Käytetyn kananmunan vuoksi piirasta usein kuitenkin paistetaan hetki.

Valmistustapoja on vähän erilaisia, joskaan mikään niistä ei ole vaikea. Jos et ole aiemmin kokeillut, nyt on hyvä hetki! Tässä tulee minun useasti testattu reseptini:

Key Lime Pie

Pohja:
200 g keksejä (kaurakeksejä, digestive tmv.)
reilu 1 rkl sokeria
noin 100g voita sulatettuna

Täyte:
4 kananmunan keltuaista
1 prk kondensoitua maitoa
3-4 limeä
2 limen kuori raastettuna

Koristelu:
2 dl vispikermaa

Murskaa keksit monitoimikoneella ja lisää joukkoon sokeri ja sulatettu voi. Sekoita ja kaada piirasvuokaan. Painele seos vuoan pohjalle ja reunoille. Paista uunissa 175 asteessa 10 min. Ota pois ja anna jäähtyä.

Täytettä varten erottele 4 keltuaista ja vatkaa niitä sähkövatkaimella niin, että niistä tulee vaaleaa vaahtoa. Vatkaa joukkoon kondensoitu maito ja lopuksi limen mehu ja kuoriraaste. Seoksen tulisi olla jokseenkin sakeaa. Kaada keksipohjan päälle ja paista vielä uunissa 10 min. Jäähdytä kunnolla.

Juuri ennen tarjolle panoa, vatkaa kerma vaahdoksi ja pursota se piiraan reunoille koristeeksi. Piiras on makean kirpeä, joten ainakin omasta mielestäni kerma sopii hyvin taittamaan kirpeyttä. 

Albin Vega

Albinin veneperhe tulee Ruotsista. Vegaa valmistettiin vuodesta 1966 vuoteen 1979 ja tuona aikana valmistui lähes 3400 venettä. Tätä venettä ei voi sanoa vikkeläksi kilpaveneeksi, mutta matkaveneenä se on oiva peli. Vene sopii hyvin myös valtamerten ylitykseen, mutta meidän purjehdusvesistö löytyy sisämaasta eli merelle on vielä matkaa. Mikään ei tosin estä siirtämästä venettä jossain vaiheessa takaisin merille. Sanon ”takaisin,” sillä veneemme on alun perin seilannut ainakin Turun saaristossa.

Vegan strategiset mitat ovat:
Pituus 8,3m
Leveys 2,5m
Syväys 1,2m
Paino 2300kg

Itseäni miellyttää veneessämme erityisesti sisätilat. Ne ovat selkeät ja toimivat. Makuupaikkoja on neljälle aikuiselle, tosin jos pituutesi on yli 1,8m vaihtoehtoisia makuupaikkoja on vain kaksi. Lisäksi mainittakoon erillinen wc-tila. Pentteri on sekin mielestäni mukavan toimiva ja ajaa asiansa. Tähän asti suurin osa ruokailuista on kuitenkin tapahtunut satamissa ja avotulella, mutta koska pikkumatruusi vaatii säännöllisempiä ruokailuja uskon, että pentterin kaasuliettäkin tullaan käyttämään lisääntyvissä määrin. Hmm… mitäköhän ruokia sitä veneessä laittaa yksivuotiaalle, ettei mene pelkkien purkkien lämmittelyksi? 

Pääsiäiskakku

Vaikka en leivontablogia tästä tarkoittanutkaan niin jotain herkkuja täällä ajattelin kuitenkin esitellä. Leivontainto yllättää aina välillä, joten tällä kertaa kokeiluun pääsi Valion sivuilta löydetty ohje pääsiäiskakusta. Tein taas jotain pieniä omia lisäyksiä/muutoksia ja samalla aloin miettimään, että milloinkahan viimeksi olen tehnyt jotain niin, että olisin noudattanut reseptiä tarkasti. –Eipä tullut mieleen. Pieni soveltaminen on siis yleensä sallittua. 

Tähän liittyy varmaan sekin, ettei asioita pitäisi ottaa aina niin turhan vakavasti. Valitettavasti siihen tulee syyllistyttyä liian usein, joten voin vain toivoa, että asenne elämään olisi kuin leivontaan ja ruoanlaittoon: rennolla otteella: soveltaa saa ja lopputuloksesta pitäisi voida nauttia!

Pääsiäiskakku

200 g voita tai margariinia
2 dl sokeria
3 kananmunaa
1 sitruunan mehu (n.0,5dl) ja raastettu kuori
2 dl kookoshiutaleita
1,5 dl vehnäjauhoja
1 dl perunajauhoja
2 tl leivinjauhetta

Kuorrute:
200 g maustettua tuorejuustoa (esim. appelsiini)
1 rkl voita sulatettuna
3 rkl tomusokeria
¾ dl appelsiinimehua

Vatkaa voi ja sokeri vaahdoksi. Vatkaa joukkoon munat yksi kerrallaan. Lisää sitruuna, kookoshiutaleet sekä jauhoseos. Kaada voideltuun pyöreään irtopohjavuokaan ja paista 175 asteessa n.40 min. Valmista kuorrute sekoittamalla kaikki aineet yhteen ja levitä jäähtyneen kakkupohjan päälle. Koristele haluamallasi tavalla. Itse käytin ananaskirsikoita, kun niitä kaupasta tarttui mukaan.

Ja sitten vain herkuttelemaan!

Purjevene

Kerrottakoon, että oma purjehduskokemukseni on vielä aivan lapsen kengissä. Astuin purjeveneen kannelle elämäni ensimmäisen kerran vasta, kun mieheni oli sellaista ostamassa. Sopivaa venettä etsittiin tarkasti, vaikka rehellisyyden nimissä tunnustan, että minulla tuohon etsintään ei voi sanoa olleen minkäänlaista panosta. Lopulta mieheni päätyi hankkimaan ensimmäiseksi purjeveneeksemme Albin Vegan.

Olen suunnattoman mukavuudenhaluinen, joten pyysin, että ottaisimme harrastuksen kanssa rauhallisen aloituksen, että saisin pikku hiljaa totutella veneeseen ja elämään kelluvassa laatikossa. Pieniä iltapurjehduksia ja vähitellen yön yli kestäviä retkiä ja samalla mieheni opetti minulle vähitellen, miten venettä ohjataan ja käsitellään. Olisi varmaan myös erittäin viisasta käydä jokin purjehduskurssi, josta saisi lisää tietoa ja oppia, mutta toistaiseksi mieheni on kapteeni ja minä toimin, kuten hän ohjeistaa. Auttelen enimmäkseen pinnassa. Pakon tullen saan veneen kyllä pysähtymään ja osaan ajaa moottorilla. Uutta haastetta harrastukseen tuo miehistömme uusi jäsen, jolla on takanaan nyt vasta yksi kesä veneilyä ja vain yksi veneessä vietetty yö vajaan 3kk ikäisenä. Tänä kesänä päästäänkin sitten tositoimiin!

Alku aina hankala?

Olen suunnitellut blogin aloittamista jo pitkään. Koskaan ei tunnu olevan sopiva aika tai sitten jään miettimään, onko minulla loppujen lopuksi mitään kerrottavaa. Lisäksi aina, kun saan jonkin hyvän ajatuksen ja googlaan siitä, joku on aiheesta jo kirjoittanut. Mitään uutta siis on turhaa enää kuvitella keksivänsä. Muiden taitavia kirjoituksia ja upeita valokuvia on helppo ihailla. Toisinaan mielessä pyörii hyviä jutun juuria, mutta ruudulle asti tekstit eivät tunnu ehtivän. Kuvia nappailen sieltä ja täältä. Olisipa hienoa kehittyä paremmaksi kuvaajaksikin. -Tosin ainahan voi yrittää ja harjoitus tekee, jos ei mestaria, niin ainakin paremman!

Monet ystäväni varmaan olettavat, että bloggailisin upeita leivonta-juttuja. Pelkästään sillä saralla minulla ei varmaankaan vain olisi riittävästi annettavaa, sen verran upeita leivontablogeja on netti tulvillaan ja minä kun lähinnä rakastan kokeilla muiden hyviä reseptejä. Tämä on sitten varmaan eräänlainen koekeittiö. Tykkään myös kauniista esineistä ja designista ja toivon, että osaisin sisustaa järjestelmällisesti. Haaveena siintää myös omakotitalo ja viinikaappi. Lisäksi ”uusin” innostukseni liittyy miehen mukana tulleeseen harrastukseen: purjehdukseen. 

Tästä siis lähdetään! Tervetuloa mukaan!