Joulun ihanimmat kynttiläsomisteet

Vuosi alkaa olla loppupuolella ja voi vain todeta, että kyllä on ollut kiireinen syksy! Ja itseään saa kyllä osaksi kiireistä syyttää! Mutta kiireen keskellä on löytynyt muutamia uusia ilon aiheitakin ja yksi niistä on tietysti kynttilät!

Päätin näin joulukuun kunniaksi jakaa teille tämän hetkiset kynttiläsuosikkini.

Lumotut piparkakkutalot -somiste on PartyLiten tuotantoa. Tässä on jotain ihanaa taikaa... Takana on kolme lasikuppia, jonne voi laittaa tuikkivan tai votiivin.

Tämäkin on PartyLiten tuotantoa: Nuoruus -somisteet, joista minulla on pienin ja suurin koko. Tuo pienin on ensimmäinen PartyLite ostokseni yli 10 vuoden takaa. Se toimii edelleen ja siihen on mukava vaihtaa somisteita kauden mukaan. Kesällä tässä oli hiekkaa ja simpukoita ja nyt jouluna koristepalloja, helmiä, kuusenoksia jne. mitä milloinkin mieli tekee katsella ja tämä toimii myös tarvittaessa maljakkona!

Takan suunnittelusta alkaen mielessäni oli, että takkaan on saatava reunus, johon voin sijoittaa kivoja sisustusjuttuja vuodenaikojen mukaan. Reunus tuli, mutta se jäi kovin kapeaksi, joten kovin moni juttu ei tuohon tasolle sovi. Syvyyttä ei nimittäin saisi olla kuin n.9cm. Tähän löytyi kuitenkin tosi kiva Riviéra Maisonin tuikkuteline "Welcome Friends".

En käytännössä polta kruunukynttilöitä, eikä minulla ole niihin juuri jalustojakaan, mutta tämä tekee poikkeuksen. Joulun aikaan kaivan esiin tämän ihanan rustiikkisen jalustan, johon kiinnitän neljä adventtikynttilää. Tämän kanssa on tietysti oltava varovainen. Alaosassa on koristeena sammalta, joka kuivuessaan on tietysti paloarkaa eli kynttilän palamista on ehdottomasti valvottava!

Ripauksen luksusta tuovat nämä Perfect Homen Tulip -kynttiläsomisteet. Näistä hehkuu lämpö ja kauneus arkena ja juhlana.

Ja sitten vielä DIY juttu, joka ilahduttaa silmää... Eli vanha lasipurkki, jonne laitoin pohjalle suolaa ja tuikun ja kietaisin vielä löytämäni nauhanpätkän reunan ympäri. Yksinkertaisen kaunista!

...Ja mikä parasta: mulla on joulukalenteri! -Ja sieltä tulee joka päivä uusi kynttilä tuomaan tunnelmaa joulua odotellessa! <3

Amerikan herkkuja

Taas vähän Amerikka juttuja. Maahan on monin tavoin lähellä sydäntäni, osittain koska olen siellä viettänyt yhden tärkeän vuoden elämästäni sekä vieraillut maassa muutamiin kertoihin senkin jälkeen. Pidän kovasti monista ihanista herkuista, joista tuolta suunnalta tulee ja halusin jakaa teille omat suosikkini.

Hershey's Chocolate: Cookies 'n' Cream
Valkosuklaata ja tummia keksimuruja. Ensimmäinen asia, mitä yleensä olen halunnut ostaa päästyäni Amerikkaan! Ja nyt näitä on onneksi löytynyt myös mm. ruotsinlaivoilta, Prismasta ja Citymarketista.

Twizzlers
Twizzlerit on vähän kuin amerikkalaisten lakua. Makuja on saatavilla muutamia, mutta suosituimmat lienevät mansikka ja kirsikka. Mansikkaa on ollut saatavilla ainakin Citymarketista ja Verkkokauppa.comista, josta sitä on tullut muutaman kerran ostettua.

M&M
Näihin karkkeihin on kehittynyt jonkinlainen viha-rakkaus -suhde. Eivät suoranaisesti ole suosikkejani, mutta pakko näitä vain on välillä saada ja yhteen cookies reseptiin nämä ovat ihan parhaita!

S'mors
Nuotioherkku: kaurakeksien välissä ohutta Hersheyn suklaata ja ihana sulatettu -aavistuksen käräytetty vaahtokarkki.

Lemonade
Lemonade eli sitruunajuoma -ei mikään Sprite vaan kunnon sitruunan makuinen happaman makea juoma. Monissa paikoissa saattaa saada ihan oikeaa Lemonadea eli vastapuristettujen sitruunoiden mehua, sokeria ja vettä. Kuumana päivänä kylmänä juomana ihanaa! Aika lähelle makua pääsee Snapplen Lemonade, jota olen löytänyt ainakin Sokokselta ja Stockmannilta.

Lucky Charms -murot
Erilaisten murojen määrä amerikkalaisissa hyvinvarustelluissa ruokakaupoissa on valtava. Nämä murot nyt sattuvat olemaan omia suosikkejani, onhan tuossa joukossa ihania pieniä kuivattuja vaahtokarkin palasia. Näitä on joskus ainakin myyty joissain Citymarketeissa. Hinta vain on ollut aika hurja verrattuna tavallisiin eli n.6-7 euron luokassa .Vaikka muroja yleensä markkinoidaan lapsille, niin kyllä nämä murot ovat meidän perheessä äidin herkuttelumuroja, eikä lapsen arkiruokaa.

Chocolate Chip Cookies
Ne suuret ja pehmeän sitkeät...
Miksi Suomesta ei saa kunnon suklaahippuja ja ne mitä saa, hinta on ihan kamala?!

Cupcakes
Näitä onneksi pystyy taiteilemaan jo monenlaisia omassa kotikeittiössäkin, mutta onhan se tietysti ihana käydä ostamassa jokin ihana iso cupcake jostain sokerintuoksuisesta leipomosta.

New Yorkissa 2010

Jell-o
Hirmuinen määrä kaikenlaisia makuja, joita olisi ihana kokeilla leivonnaisissa. Näitäkin löytää toisinaa kaupan hyllystä, joskin täällä Suomessa hyllystä löytyy vain muutama eri makuvaihtoehto.

Reese's Peanut Butter Cups
Suklaata ja maapähkinävoita yhdistettynä. Suolaista ja makeaa! Viha-rakkaus -suhde tähänkin herkkuun. Aluksi en voinut sietää ja nyt on aina välillä pakko saada. Ja tätä saa myös valkosuklaaversiona, mutta ehkä perinteinen on parhainta.

Pop tarts
Muistan miten en ensin oikein pitänyt näistä omituisista välipalakekseistä. Jossain vaiheessa koukutuin kuitenkin ja leivän lisäksi paahtimeen on päässyt lämpeämään näitäkin makeita herkkuja. Kyseessä on kooltaan vähän suurempi "keksi" (suurempi kuin esim. normaali näkkileipä), jonka päällä on usein sokerikuorrutetta ja välissä kuivahkoa hilloa tai suklaatahnaa. Keksi lämmitetään leivänpaahtimessa, jolloin se hieman myös pehmenee ja nautitaan välittömästi.

Nyt kun elämäntilanne on sellainen, ettei juuri tee mieli matkustella, eikä siihen ehkä olisi edes kovin hyviä mahdollisuuksia, voi ainakin tehdä makumatkan.

Ja tiedän kyllä: kamalasti sokereita ja lisäaineita!

PS Jos innostuit kokeilemaan jotain näistä, mutta läheltäsi ei valikoimaa löydy kannattaa kurkata vaikka nettikauppaan: http://www.behnfords.fi/ Siellä näytti olevan aika ihania Halloween herkkujakin tarjolla...

Valmistautumista Halloweeniin

Syksy on jo pitkällä ja illat pimenevät.. Satokausi on parhaimmillaan ja kauppojen hyllyiltä löytyy taas ihania vihanneksia ja juureksia. Ja sieltä tietysti pistävät silmään myös kurpitsat. Tänä vuonna tein ennätyksen kurpitsojen hankinnassa, kun löysin eräästä kaupasta isoja kurpitsoja 0,99€/kg! Raahasin kahteen otteeseen kurpitsan kotiin, koska yksi painoi aina 6-7kg! Lisäksi hankin muutaman pienemmän kurpitsan somisteiksi, kun ne vaan on niin ihanan värisiä ja tuovat hyvää tunnelmaa.

Kotia koristeltiin Halloween kuntoon jo syyskuun lopulla ja samalla toteutin pitkäaikaisen haaveeni ja meillä on nyt halloweenkuusi! Se pyöri mielessä pitkään ja viime joulun jälkeen suuntasin kauppaan tarkoituksena löytää musta kuusi alennusmyynneistä. Ja sellainen löytyikin, toki olisi voinut olla vähän tuuheampikin, mutta pituus oli aika sopiva eli 180cm. Samalla löysin ihania oransseja palloja. Aiemmin ostamani valot pääsivät myös kuuseen, joskin yksi kurpitsavalosetti ei harmikseni toiminutkaan vaikka oli aivan uusi. En tästä kuitenkaan lannistunut vaan kaivoin talvivalolaatikostani toisen valosarjan ja irrottelin rikkinäisestä kurpitsat ja kiinnitin ne toiseen. Nämä ovat ledvaloja ja kurpitsojen vaihtaminen toiseen sarjaan oli helppo juttu, joten näin saatiin valot kuuseen.

Tytöt ovat olleet ihan innoissaan. Askarreltiin yhdessä paperiaaveita kuuseen ja katsotaan ehditäänkö tehdä vielä jotain taikataikinastakin. Ajattelin, että olisi kiva, jos voisin antaa lastenkin osallistua koristeiden tekemiseen joka vuosi ja puu saisi näin muuttua vuosien saatossa. Mitään kovin "pelottavia" juttuja meillä ei koristepuolella vielä ole, mennään joka vuosi vähän fiilispohjalta ja katsotaan aina mitä tulee. Tulevaisuuden haaveena on myös tehdä ulos jonkinlainen teemaan sopiva installaatio kuten noita törmää lennollaan puuhun tai luuranko kurkkaa puun takaa tms.

Usein kysellään, milloin Halloweenia juhlitaan. Virallista Halloweenia vietetään anglosaksisissa maissa aina lokakuun viimeinen eli 31.10. Suomessa pyhäinpäivän ajankohta sen sijaan vaihtelee. Wikipedia kertoo, että "Pyhäinpäivä on kristillinen pyhimysten, marttyyrien ja vainajien muistopäivä. Alun perin pyhäinpäivää on vietetty 1.marraskuuta, kuten monissa maissa edelleenkin, mutta Suomessa sitä vietetään välille 31.10-6.11 osuvana lauantaina." Viime vuonna (2015) päivät sattuivat kohdakkain ja seuraavan kerran meidän pyhäinpäivä ja Halloween osuvat samalle päivälle vuonna 2020. Juhlien järjestäjän ei toki tarvitse siis huolestua: joustoa löytyy ja omat Halloween juhlat voi hyvin pitää itselleen sopivana aikana.

Kauppojen halloweenkoristeet ovat parhaillaan myynnissä, joten nyt kipin kapin kauppaan hakemaan omat koristeet, jos kotoa ei vielä mitään löydy tai ei itse intoudu askartelemaan! Ja sitten ei muuta kuin suunnittelemaan koristelua ja kenties hurrrjia juhlia!

Hylly keittiöön ja muuta pientä

Olen tässä jo muutamasti tätä keittiötä tuskaillut ja taas otettiin pieni askel eteenpäin sisustuksen suhteen. Saarekkeen päällä ollut taulu sai väistyä ja seinälle laitettiin valkoinen String pocket. Tiedetään! -Näitä on kaikilla, mutta kun se nyt vain sopi tuohon niin hyvin! Ja mikä parasta: mies oli lähes heti myötämielinen tälle hankinnalle. Eli tykätään molemmat tosi paljon!

Ja muutakin kivaa saatiin tuossa viime kuussa, kun vihdoin löysin kivat lamput saarekkeen päälle. Kaksi kappaletta Innoluxin valkoisia Cafe valaisimia toimii tuossa mielestäni todella hyvin! Niin ja keittiön ruokapöydän päällä olleen savunharmaan Kuplan vaihdoimme valkoiseen, joten sekin paransi ilmettä.

Seuraavana on vuorossa keittiön yläkaapistojen ovet. Päätin aikani mietittyä, että ne vaihdetaan (tai ehkä maalataan). Kaappien ovethan ovat kyllä valkoiset, mutta koska niissä on hieman pintaprofiilia ja ne ovat matat, väri taittaa harmaaseen liikaa. Näin ollen kiiltävävalkoinen toimisi varmasti paremmin. Työn alla on myös eteishuone, jonne pitäisi syksyn aikana saada kaapistot ja ajattelin samalla hoitaa nämä keittiön ovetkin kuntoon.

Nyt mulla on vain taas ihan kamala into laittaa Halloweenia! Niinpä tässä kodin tekstiilien värityskin on muuttumassa musta-oranssi suuntaan ja yksi Halloween -koristeluhaavekin on toteutunut... Kirjoittelen siitä pian lisää!

Miffy valaisin

Illat alkaa taas pimenemään, joten valoa tarvitaan. Viimeisen parin vuoden aikana onkin tullut hankittua jos jonkinlaista valon lähdettä: kattoon, seinälle, pöydälle, kaapin alle ja päälle, lattialle jne.

Kuopus täytti viime joulukuussa yhden vuoden ja halusin ostaa hänellekin jotain ihanaa sisutukseen liittyvää ja toivottavasti pitkään säilyvää. Esikoinenhan sai 2-vuotislahjaksi tuon Muumi-valaisimen, joten päätin jatkaa samalla valaisin teemalla ja niinpä meille kotiutui ihana Mr. Marian Miffy valaisin. Valaisinta saa kahdessa koossa ja meille hankittiin S koko joka sekin on aika mukavan kokoinen: 25 x 25 x 50cm eli aika iso valaisin kuitenkin kyseessä, mutta toisaalta en kuitenkaan ole pitänyt sitä liian suurena.

Sen lisäksi, että valaisin on todella ihanan näköinen, se saa ison plussan valotehosta ja himmennettävyydestä! Himmennyksellä valon saa vastaamaan yövaloa, joka ei häiritse nukkumista, mutta joka valaiseen juuri sen verran, että "möröt pysyvät poissa". Yllä olevassa kuvassa näkyy tuo himmennin, joka on siis portaaton, joten säätäminen on helppoa. Valaisimen pinta on samanlaista muovia kuin esim. Tupla Kuplassa ja Muumi -valaisimissa, joten sen voi helposti pyyhkiä, eikä lamppu hajoa vaikka vähän nurin menisikin.

Tämä on kyllä ihana yövalo ja valaisin muutenkin!

Veneretkillä perheen kanssa

Veneilyyn liittyvät jutut on olleet vähän kortilla, kun lapsiperheen arki on ollut niin omanlaistaan, mutta vene on kyllä ollut taas vesillä. Huomasin keväällä, että odotin veneilyä tosi innokkaana. Se, että meillä on nyt kaksi lasta veneessä on tuonut tietysti lisähaasteita, mutta jotenkin en enää jännittänyt veneilyä lasten kanssa aivan yhtä paljon kuin ensimmäisen lapsen kohdalla. Kyllä nuo tytöt tuolla veneessä menevät ja heistä on jo toisilleenkin vähän seuraa. Ja kunhan huolehti, että oli opivasti tekemistä (tai syömistä) silloin, kun vanhempia tarvittiin kannella, kaikki sujui ihan mukavasti. Ajattelimme aluksi hankkia kannettavan DVD-soittimen mutta loppupeleissä pärjäsimme iPadilla ja vanhempi pelaili Pikkukakkosen pelejä tai sitten katsoivat yhdessä Lasten areenaa (kiitos Yle näistä!)

Uusia hankintojakin veneeseen tehtiin. Suurin tai paras hankinta oli ehdottomasti uusi sprayhood, joka tilattiin Ruotsista. Vanha alkoi olla jo niin huonossa kunnossa, ettei sitä kannattanut edes lähteä korjailemaan. Sisätiloihin sain vihdoin ommeltua pimennysverhot oviaukkoihin. Tarkoitus oli uusia myös ikkunoiden verhot, mutta en lopulta ollutkaan ihan täysin tyytyväinen ostamiini kankaisiin, joten tämä jäi. Myös patjojen uusiminen on ollut koko ajan vahvasti mielessä, mutta saattaa olla, että sen kanssa joudutaan vieläkin vähän odottelemaan. Ja minnekäs koira karvoistaan pääsee: tyynyintoilija, kun olen niin uusia tyynyjä tietysti teki taas mieli, joten kangaskaupasta tarttui mukaan tyynykankaitakin ja ompelin parit uudet päälliset.

Pimennysverho keulapiikin aukon edessä (verhon kiinnitys tässä vielä vähän vaiheessa)

Kesän aikana teimme muutaman päiväpurjehduksen, yhden yhden yön ja yhden kolmen yön retken eli mitään kovin pitkiä reissuja ei vielä tehty. Näissä oli mielestäni ihan sopivasti meidän perheelle. Saatiin kaikki harjoitella veneessä yhdessä olemista ja toimimista ja lisäksi joka reissulla saa aina uusia ideoita ja vinkkejä, mitä tehdä toisin jatkossa tai mitä ottaa mukaan seuraavalla kerralla. Esimerkiksi perheen ruokailuun varattavat tavarat ja raaka-aineiden mitoitus on mukavan haastavaa, kun veneessä ei juuri liikaa tilaa ole. Jännitin myös nuorimmaisen nukkumista vieraassa ympäristössä.

Yön yli retket sujuivat kuitenkin oikein mukavasti. Tietysti oma aikani kului paljon kajuutassa lasten kanssa, että mies sai rauhan purjehtia. Ajelimme myös jonkin verran koneella, koska aina ei tuulet olleet niin suotuisia ja halusimme kuitenkin taittaa matkaa niin, että ehdimme olla perillä kohteessa ja lapset pääsevät liikkumaan ja tutkimaan paikkoja. Satamissa aika kului hyvin: oli hauska tutkia maastoa, metsissä oli paljon mustikkaa, leikittiin, saunottiin ja uitiin (joskin lapset lähinnä vain kastelivat jalkoja) ja tietysti syötiin. Hassua, että erityisen iloinen olen ruoka-asioissa siitä, että emme kertaakaan syöneet tavallista grillimakkaraa vaan pystyin kehittelemään ihan mukavia, tavallisia ruokia veneolosuhteissa.

Tytöt nukkuivat yhdessä veneen keulapiikissä ja hyvin nukkuivatkin: kumpikaan ei potkinut toistaan. Parissa satamassa saimme olla yllättäen ainoa venekunta, joten yöt olivat todella rauhallisia. Näistä kokemuksista rohkaistuneena uskallan kyllä sanoa, että veneilemme ensi kesänä varmasti taas enemmän jos vain säät sen sallivat (mies tosin aina sanoo, ettei sää haittaa, mutta itse arvostan myös hyviä kelejä!)

Lomat on nyt pidettynä ja arki alkanut, joten enää ei veneelläkään kovin kauas ennätetä, mutta ehkä näilläkin kokemuksilla jaksaa taas talven yli ja ensi kesänä taas retkeillään!

Raparperia, raparperia...

Tämä puska on edellisen kodin pihasta

Se alkukesän "must juttu" on monille raparperi. Sitä vaan on saatava, että pääsee tekemään herkkuja ja saatava sitä oli myös omaan puutarhaan. Siirsin kunnon paakun lapsuuden kotini pihasta uuden kodin pihaan ja nyt tämä kesä menee varmaankin lähinnä juurtumiseen. Raparperin kasvatusohjeissa neuvotaan myös, että kannattaa antaa kasvin juurtua ensimmäinen kesä rauhassa eikä turhaan hätäillä sadon keräämisen kanssa. Ensi kesänä sitten toivottavasti päästään kunnolla nauttimaan omasta raparperisadosta.

Onneksi äitini pakkasi mukaan ison kassillisen varsia viikonloppuna heillä vieraillessamme, joten nyt pääsee tekemään piirakkaa. Aloittelin testauksen tekemällä ensialkuun raparperi-kardemummakakkua. Ohjeena taas kaksi eri reseptiä ja omat sovellukset, mutta tulipa kuitenkin varsin hyvää!

Tunnustan, etten omaa mitään luottopiirakan ohjetta vaan kaivelen netistä aina milloin minkäkin ohjeen ja vähän senkin mukaan, mitä kaapista milloinkin löytyy. Eniten olen kuitenkin tykännyt piirakoista, joiden päälle tulee se muruseos. Makeaahan se on, mutta tuo myös ihanaa tekstuuria.

Omalla äidilläni on muutama ihana raparperibravuuri, joista heti tulee mieleen vanha kunnon raparperipaistos. Vuokaan ensin reilusti pilkottuja raparperin paloja ja päälle voista, kaurahiutaleista ja fariinisokerista tehty seos. Sitten vain uuniin ja annetaan kypsyä niin, että raparperit ovat pehmenneet ja pinta saanut hieman kullankeltaista väriä. Tarjoillaan itsetehdyn vaniljakastikkeen kanssa tai vaihtoehtoisesti Valion vaniljakastike kelpaa myös hyvin, samoin kuin vaniljajäätelö! Nam!

Toinen herkku äidin keittiöstä on raikas raparperijuoma, joka sopii loistavasti näille hellepäiville. Sitä saatiin myös pari pullollista mukaan. Jutun juju on siinä, että kannattaa käyttää mahdollisimman punavartisia yksilöitä, jolloin juomaan tulee ihana vaaleanpunainen sävy. Tätä juomaa voi myös pakastaa, jolloin voi nauttia lasillisen vaikka pimeänä talvi-iltana, sulkea silmät ja antaa kesän vihreyden palata mieleen. Tässä tuo ihana resepti:

1kg raparperin paloja
2-3 sitruunaa (ei kuorta)
1/2 kg sokeria
4l vettä
Kuumenna vesi kiehuvaksi ja kaada muiden ainesten päälle. Sitruunan voit puristaan joukkoon mehuna tai leikellä paloiksi. Anna seisoa seuraavaan päivään, siivilöi ja pullota ja pullot viileään odottamaan nauttimista. Valmista juotavaksi näin tai halutessaan voi lisätä tarjoiluvaiheessa hieman vettä. Itse tykkään lisätä jäänpaloja, koska sulamisvesi ei makua liikaa haittaa.

Raparperia kannattaa kyllä hyödyntää jos sitä on saatavilla. Tässä muutama idea lisää:
*Raparperi curd tai chutney tai erilaiset hillot yksin tai yhdessä muiden marjojen kanssa
*Raparperikiisseli höystettynä vaikkapa pakastimen viimeisillä mansikoilla
*Raparperijäätelö tai -sorbetti

Nyt näyttää olevan kauden hittinä pekoniin käärityt grillatut raparperit. En ole itse vielä ennättänyt maistaa ja kovin epäilyttävälle yhdistelmälle kyllä kuulostaa muutenkin. Onko joku teistä jo maistanut? Oliko hyvää?

Kyllä tämä tästä kasvamaan lähtee, kun juurtuu.. Kastella vain pitää alussa!

Potkupyöräilyä

Kevät on täällä ja pyörät kaivettu tallista! Ja kuinkas meille sitten kävikään...

Törmäsin pari vuotta sitten Puky potkupyörään ja innostuin niin, että hankimme meillekin esikoiselle sellaisen. Tyttö oli tuolloin reilu 2v ja päädyimme hankkimaan pienimmän mallin eli Puky LR M. Tytär on ollut hieman hitaasti lämpeävä uusille asioille, joten ensimmäisenä kesänä pyörää lähinnä vain ihmeteltiin ja sen selkään noustiin vain muutamia kertoja. Seuraavana kesänä testailtiin lisää, mutta sitten tuli tiukka kysymys "äiti, milloin mun pyörään tulee polkimet?" Joten ei auttanut kuin lähteä kauppaan ostamaan uusi pyörä: 12" apupyörillä ja työntöaisalla varustettu pyörä. Sillä treenailtiin viime kesä ja Pukyn käyttö oli satunnaista.

Olen nyt säilyttänyt pikku Pukya varastossa nuorimmaista varten, mutta sitten kävikin niin, että esikoinen innostui potkuttelusta aivan yllättäen. Nyt tavallinen pyörä ei kelpaa ja Pukylla mennään ja lujaa! Esikoinen on siis pian 4v ja ajeli tuolla pienimmällä koolla. Pidimme miehen kanssa perhepalaverin ja päätettiin, että liikunta on tärkeää ja jos kerran lapsi tykkää potkutella niin hankitaan uusi ja isompi potkupyörä.

Samalla mietimme, että mitenköhän tuo nuorin mahtaa tuosta potkupyörästä vielä innostua, kun ikää on nyt vasta 1v5kk. Pukylla on kiva nelipöyräinen malli taaperoille, Pukylino, joka minua kovasti kiinnosti, joten päätimme tilata samalla myös sellaisen. Nuorimmainen on kyllä selkeästi enemmän liikunnallisempi, joten katsotaan, miten pyöräilystä innostuu.

Ostimme jo tuon ensimmäisen Pukyn Pikkusiilistä, jolloin kävimme paikan päällä ja saimme kokeilla pyörää ja tämä helpotti oikean koon valintaa. Ostimme myös Pukyn pyöräilykypärän samassa värissä kuin pyörä. Samaan paikkaan lähti nyt tilaus netin kautta ja pakko sanoa, että ihan huippunopeaa palvelua, josta iso kiitos! Tein aamulla tilauksen ja pyörä oli meillä seuraavana päivänä iltapäivästä! Ja illalla päästiin kokoamaan pyörät ajokuntoon.

Pukylino odottamassa kokoamista

Puky LR XL käsijarrulla tulee lähes valmiina: tarvitsee kiinniittää vain ohjaustanko

Kokoaminen näissä on helppoa. Käytännössä kiinnität vain ohjaustangon ja joissain malleissa myös istuimen. Työkaluja ei mukana tule, joten kannattaa varata kunnollinen kuusiokoloavain (mies suositteli räikkäavainta -sillä kuulemma saa parhaiten kiristettyä).

Vanhemmalle tyttärelle tilasimme nyt siis käsijarrullisen Puky LR XL, joka sopii yli kolme vuotiaalle tai yli 95cm lapselle. Tyttö on nyt n. 100cm ja ohjaustanko ja satula saavat tässä olla pienimmillä asetuksilla, joten tästä pyörästä on varmasti iloa pidemmäksikin aikaa. Värivalikoima oli aika rajoittunut (ilmeisesti näitä valmistetaan tällä hetkellä vain mustana ja vihreänä), mutta "vihreällä mennään" (-kuten RyhmäHaussa, joka on esikoisen tämän hetken suosikki) ja olihan edellinenkin pyörä samanvärinen eli tytön itsensä valitsema vihreä Kiwi. Tässä mallissa on ilmakumirenkaat, kun tuossa pienemmässä on puhkeamattomat foam renkaat. Hieman jännittää, miten selvitään, kun taloa kiertää orapihlaja-aita. Itse pidin tätä uutta pyörää ensinäkemältä ehkä jotenkin maskuliinisena. Liekö johtunut vankasta rakenteesta ja renkaiden mallista, mutta silmä tottui pian. Tämä menee kyllä tytöllekin oikein hyvin!

Käytiin testaamassa menoa vähän maastossakin

Vaihto isompaan pyörään sujui onneksi hyvin. Hieman tytär harmitteli ensin, kun joutui pikkupyörästä luopumaan, mutta uusi pyörä oli pian uusi suosikki -pääsihän sillä nyt paljon vauhdikkaammin eteenpäin! Todettiin miehen kanssa, että nyt mekin päästään jo oikeasti vähän hölkkäämään, kun tyttö potkuttelee vieressä pyörällään. Yhdessä ollaan sovittu seis -sanan käytöstä ja että sitä on toteltava, jos äiti tai isä niin sanoo/huutaa ja paljon puhutaan muutenkin tiellä liikkumisesta. Ja kypärä tietysti aina päähän, kun pyörällä lähdetään!

Tuo matala keskiosa näissä Puky pyörissä on kyllä hyvä: kyytiin pääsee helposti ja pikku potkuttelija saa lepuuttaa siinä välillä jalkojaan, kun tasapainottelee pyörällä eteenpäin. Uuden pyörän jarrukin tuli nopeasti tutuksi ja tyttö selkeästi tykkää käyttää sitä.

Jarrusta on pakko sanoa, että mikäli tällaisen mallin hankkii, kannattaa jarruun ja sen säätöihin hieman tutustua ja huomata, että koska ohjaustanko kääntyy täysin ympäri, voi jarruvaijerikin mennä kierteelle ja tällöin jarru ei ehkä toimi kunnolla eli vaijeri kohdalleen! Itse pyydän tytön aina ensin testaamaan jarrun ennen liikkeelle lähtöä, jolloin samalla tulee muistutus jarrun olemassa olosta.

Pukylino oli tosi kiva yllätys. Nuorin kipusi heti pyöränsä selkään. Kovin kovaa sillä ei vielä mennä ja ajateltiinkin pitää menopeli ensin sisätiloissa jonkin aikaa, että sitä saa testata aina, kun mieli tekee. Painoraja tässä on 20kg. Onneksi näin, koska isommankin tekee aina välillä mieli päästä testaamaan. Tuli tässä mieleen, kun ihmiset aina kyselevät lahjatoiveita niin tässäpä yksi loistava idea 1-vuotiaalle!

Jalkajumppaa: pyöriä on hauska rullata jaloilla (ohjeissa tosin neuvotaan käyttämään aina kenkiä)

Testasin tuossa, että Pukylino mahtui tuonne meidän Emmaljungan CityCross vaunujen tavaratilaankin, kun vähän sovitteli eli tämän voi napata mukaan vaikka leikkikentälle (myös tuo pienempi Puky pyörä mahtuu mainiosti kyytiin, mutta ei tietenkään yhtäaikaa). Painoa Pukylinolla on vain 2,5kg, joten hyvin kestää tavaratilat!

Onnistuneita ostoksia on helppo kehua! Meillä ainakin on koko perhe tyytyväinen.

PS Pukyt on löytäneet tiensä meidän naapurustoonkin: M kokoa löytyy nyt jo lähes joka väriä! ;-)

Leikkimökki

Tytöt saivat viime elokuussa mummulta ja vaarilta lahjaksi leikkimökin. Ensimmäinen kausi jäi siis leikeiltään hieman lyhyeksi, mutta nyt päästiin aloittamaan leikkimökki kausi heti, kun kevät tässä alkoi näyttää merkkejään. Talon hankintaan en vaikuttanut, kun se tuli lahjaksi, mutta maalit valitsin ja vaari maalasi (minä ja mieheni hieman avustimme).

Kävin rautakaupassa tutustumassa maaleihin ja päädyin valitsemaan suosituksesta sisämaaliksi Tikkurilan Vinhan. Seinät ja katto maalattiin valkoisiksi ja lattiaan tuli Valtti Akvacolor (sävy Lumi). Ulkopintaan tuli sama Vinha niin, että ikkunan pielet, räystäät, terassi ja ovi tuli valkoiseksi ja ulkoseinät tumman harmaiksi (sävy 567X). Ajatuksena oli, että leikkimökki sulautuisi sujuvasti ympäristöönsä ja olisi rakenteiltaan neutraalin värinen, että sisustamisessa voisi leikkiä paremmin väreillä.

Sisustusmielikuvat ovat vielä hieman sekavia. Toisaalta haluaisin jotain hempeää ja romanttista ja kuitenkin jotain väriäkin olisi kiva olla. Kalustehaaveissa on enemmän juttuja kuin mitä mökkiin mahtuu, joten täytyy hieman miettiä, mitä sinne oikeasti on parasta sijoittaa. Mummu hankki jo Brion punaisen hellan ja Ikeasta lähti mukaan pöytä ja tuolit. Matto löytyi erään halpaketjun kaupasta ja yksittäisiä juttuja on tarttunut mukaan milloin mistäkin kaupasta. Verhot ompelin itse. Hankin kahta eri kangasta ja esikoinen sai valita kummasta verhot tehdään. Yllättäen valinta oli aika hempeä ja vaalea, kukallinen kangas.

Ensimmäisiä hankintoja, että päästiin leikin alkuun

Mökkiin kannettiin myös tyynyjä, koska niiden päällä on aikuisenkin kiva istuskella ja tyynyistä voivat lapset rakennella mukavia pehmeitä nurkkauksia leikkeihin. Hyödynsin vanhat normaalikokoiset (50x60) tyynyt: sulloin täytteet tiiviimmin toiseen päähän ja lyhensin tyynyjä n.10 cm ja sain näin 50x50 kokoisia tyynyjä. Tämän jälkeen ostin edullisia tyynynpäällisiä (nekin siis 50x60) ja tuunasin ne samaan kokoon. Helppoa ja halpaa ja kaikki pestäviä, joten ei haittaa vaikka leikeissä hieman likaantuvat.

Näin mielikuvissani lippuviirin roikkumassa katossa, joten sellainen on myös "to do" -listalla.

Tyttöjen toinen paappa harrastaa puutöitä, joten tilasimme häneltä mökkiin penkin, joka pitäisi vielä maalata valkoiseksi. Penkin pehmustetyynyt löytyi Ikeasta tai oikeastaan hankin toisetkin tyynyt Jyskistä, mutta ne jäivät toistaiseksi sisälle taloon. Tämä penkki kestää myös aikuisen, joten siinä on hyvä istuskella mehukesteistä nauttien.

Lupasin esikoiselle, että pidetään mökissä mehukestit ja kesäkauden avajaiset, kun saadaan mökki kuntoon, joten pakkohan lupaus on lunastaa. Palaan tähän vähän myöhemmin ja laitan lisää kuvia tämän kesän mökkikaudesta.

Donitseja uunissa

Tänä vappuna tuli hankittua taas uusi väline keittiöhommiin: nimittäin donitsipelli. Mietin hankintaa jo viime vuonna, mutta silloin se jäi ja palasi nyt taas vapun tienoilla mieleen. Prismasta löytyi metallinen 12 donitsin pelli, joka lähti mukaan n.10-11€ hinnalla. Sitten etsimään sopivaa reseptiä, joita löytyikin useampi eri blogeista. Valitsin ohjeen hieman sen mukaan, mitä tarvikkeita oli kaapissa. Enkä taaskaan malttanut olla soveltamatta, joten lisäsin näihin vielä makua tuomaan hieman sitruunankuorta ja oikein kiva lisä oli! Kuorrutustakin oli kokeiltava ja kinuskihan se vain on aina niin hyvää, joten tein kuorrutteen Kakkutaikurin ohjeen mukaan. (Tuosta linkistä löytyy muuten myös hyvä rasvassa paistetun donitsin ohje).

Donitsitaikina, jota käytin ei kohonnut aivan niin paljon kuin luulin, joten kolot sai täyttää aika reilusti omasta mielestäni. Toinen havainto oli, että pellillä tehdyt donitsit eivät tietenkään ole tasaisen pyöreitä rinkuloita vaan toinen puoli on tavallaan "tasainen", joten tuo tasainen puoli kannattaa kääntä alaspäin ja kuorruttaa se pyöreämpi puoli.

Nämä tekivät meillä hyvin kauppansa! Mies etenkin tykkäsi, kun eivät olleet niin rasvaisia kuin tavalliset munkit ja donitsit (kalorittomiahan nämä ei tietenkään ole). Rakennetta voisi kuvailla enemmän kakkumaiseksi, mutta ei kuitenkaan kuivaksi ja kuorrutehan vaikuttaa paljon makuun ja näköön.

No, mutta aika oiva hankinta tuo pelli siis. Donitseja meillä tehdään varmasti myös jatkossa!

Keittiön sisustusta

Keittiö on kodin sydän... Vaan jotenkin se ei nyt ole siltä tuntunut. En osaa sanoa, mikä uudessa keittiössä on mieltäni vaivannut. Kenties liika harmaa teki keittiöstä tylsän ja jotain puuttuu. Ensin puutuin isoon tyhjään takaseinään. Seinä kaipasi ehdottomasti jotain ja mietin suurta kelloa, tauluja tai jotain hyllyä. Lopulta päädyin hankkimaan taulukollaasin Deseniolta. Ideakuvista valitsin sopivan tauluasetelman ja sen mukaan tilasin julisteet, jotka eniten miellyttivät ja tuntuivat sopivan meidän keittiöön. Kehykset hankin Ikeasta ja mies sai luvan auttaa asentamisessa. Mietimme aluksi, että asentaisimme taulut suoraan kiviseinään yksitellen, mutta sitten muistin taulukiskot ja aloin selvittää niiden hankkimista. Päädyimme hankkimaan Pislan taulukiskot, joita saa mm. K-raudasta (monissa ihan varastotavarana). Päätös hankkia taulukisko oli ehdottomasti oikea! Kiskon asennus oli huomattavasti helpompaa kuin jos olisimme joutuneet yrittää asentaa taulukollaasin suoraan. Kiviseinään kun ei niin vaan porailla reikiä vieriviereen. Kun kisko oli asennettu, sai taulut asentaa ja säätää vaijereiden varaan helposti ja mikä parasta: jos mieli muuttuu, taulut on helppo vaihtaa ja asentaa uudet tilalle mihin kohtaan haluaa!

Taulukisko ja taulukollaasi

Seuraavaksi vuorossa olivat keittiön tuolit. Vanhat punaiset kangastuolit ovat palvelleet meitä jo reilut 10 vuotta ja alkoivat olla siinä kunnossa, että vaihtaminen tuli ajankohtaiseksi. Hankin yhdet tuolit Torin kautta, mutta en pitänyt niistä, joten kierrätin tuolit eteenpäin. Tuolien valinta ei ollut ihan helppoa, sen verran erilaisia tuoleja oli tarjolla, jotka olisivat miellyttäneet silmää. Palasin kuitenkin kerta toisensa jälkeen Hayn Hee tuoleihin ja ostin niitä ensin pari kappaletta kokeiluun. Tuolit sopikin keittiöön tosi kivasti ja niissä on hyvä istua. Niinpä niitä kotiutui meille vielä pari lisää.

Hay Hee -tuoli

Luulin jouluna löytäneeni kivat vaaleat/hopeiset Vallilan verhot keittiöön, mutta aikani niitä katseltua totesin nekin liian ankeiksi. Niinpä pääsiäisen ja kevään kunniaksi kävin ostamassa Eurokankaasta muutaman metrin keltaista kangasta ja ompelin siitä verhot. Keltainen ei varsinaisesti ole ollut suosikkivärini, mutta nyt on keittiössä menty selkeästi oikeaan suuntaan ja värimaailma alkaa hahmottua paremmin.

Sen sijaan lamput aiheuttavat edelleen päänvaivaa. Saarekkeen päälle on tällä hetkellä mietinnässä kaksi Artekin valkoista Golden Belliä. Myös ruokapöydän päällä olevasta Innoluxin Kupla valaisimesta en ole täysin varma. Muita mietinnässä olevia juttuja on keittiön pöytä, joka toisaalta nyt tummana ei ole ihan pahimmasta päästä. Ja kaapistojen välitilan harmaa alucolevy: se tuntuu jotenkin tyhjältä ja tylsältä, mutta toisaalta tuo työtasokin on aika kaaosta ja täynnä tavaraa, joten kun vain saisi jotain järjestystä aikaan niin sekin saattaisi helpottaa.

Uusi sähkövatkain

Jokin aika sitten vanha sähkövatkaimeni, 17 vuotta hyvin palvellut Philips CreaMix, alkoi oikuttelemaan eli käytännössä en saanut sitä enää sammumaan kuin irrottamalla johdon seinästä. Voin sanoa, että muutama ärräpää ehti päästä, kun kytkin vatkaimen seinään enkä muistanut, että vispilät lähtee heti pyörimään, joten kyllähän tässä pientä vaaranpaikkaakin oli. Edessä oli siis uuden vatkaimen hankinta.


Olen tilannut jo joitain vuosia Kuluttaja-lehteä ja numerossa 3/2015 oli testattu 18 sähkövatkainta. Perehdyin artikkeliin ja lisäksi lueskelin eri foorumeissa kokemuksia vatkaimista. Olin jokseenkin yllättynyt, miten paljon eroja vatkaimissa oli, joten jos leipoo/vatkaa paljon, suosittelen kyllä perehtymään eri merkkeihin ja malleihin. Kuluttaja-lehden testivoittaja oli Bosch MFQ4020 ja Kenwoodin vatkain oli sijalla kolme.

Lopulta päädyin hankkimaan monien suositteleman ja kehuman Kenwoodin KMixin. Vatkain maksaa lähes joka paikassa n.100 euroa, joten hieman mietitytti, onko kone hintansa arvoinen. Mietin, ottaisinko jonkin räyhäkän värin, koska vatkainta saa tosi monissa kivoissa väreissä, mutta päädyin lopulta valitsemaan perusvalkoisen.

Painavahan tämä on! Entinen vatkaimeni painoi vatkaimien kanssa n.1,03kg ja Kenwood painaa n.1,55kg. Mutta käsi tottuu ja onhan tuo vatkauskokemus ihan erilainen tämän koneen kanssa! Kone on huomattavasti hiljaisempi ja tehoja on hurjasti enemmän. Kädensijasta saa hyvän otteen ja koneen käyttö on vaivatonta. Ja tämä todellakin vatkaa niin paljon nopeammin ja tehokkaammin kuin vanha. Nauratti ihan jo itseäkin, että miten sitä voikaan ihminen innostua näin paljon uudesta vatkaimesta! Mutta, kun ei ole muusta tiennyt niin mikäs sitä on ollut vanhalla vatkailla, kun ihan kelpo peli on kuitenkin ollut. Nyt olen myyty ja innolla odotan jokaista vatkaushetkeä: kannatti siis hankkia!

PS Niin ja cookies -leivontahaasteeni jatkuu jälleen puolen vuoden tauon jälkeen. Tällä kertaa vuorossa olivat suklaa-suolahiutalecookiet. Voit seurata haasteen etenemistä tästä.

Kokemuksia lämpölaatikosta

Kyselitte lämpölaatikosta ja tässä juttua siitä... Mainittakoon, että meillä on siis Siemensin kodinkoneet, joten nämä kokemukset ovat tältä pohjalta.

Siemens lämpölaatikko iQ700 BI630CNS1

Halusin jotain kivaa ekstraa keittiöön keittiöremontin yhteydessä ja lämpölaatikon hankinta tuntui käytönnöllisimmältä. Valikoima ei laatikoissa ole kovin suuri; käytännössä joka merkiltä löytyy oikeastaa vain 1-2 laatikkoa. Laatikot sovitetaan yleensä uusimman uunin ulkonäköön sopivaksi, koska laatikko sijoitetaan pääsääntöisesti uunin alapuolelle. Laatikon leveys on siis sama kuin uunin. Uuni on myös asennettu suoraan lämpölaatikon päälle (asennusohjeen mukaan). Ehdin hankkimaan meidän uunin jo aiemmin, enkä tajunnut, että mallit olivat muuttuneet, joten uuni ei ole samaa sarjaa laatikon kanssa, mutta onneksi ne kuitenkin sopivat yhteen aika hyvin. (Harmittaa silti, joten melkein jopa toivon, että uuni hajoaisi, että saisin uuden -Kyllä: todella turhamaista!) Mutta takaisin laatikon pariin...

Lämpölaatikko soveltuu muutamaankin tehtävään, vaikka ensisijainen ajatus onkin astioiden esilämmitys. Tämä oli itsellänikin mielessä, koska aivan liian monta kertaa hyvää ruokaa tehdessä on tullut laitettua annos kylmälle lautaselle ja kyllä siinä jäähtyy ruokalaji jos toinenkin, joten lautasia on lämmitetty milloin uunissa ja milloin levyn jälkilämmössä (tosin tämäkään ei ole toiminut enää pitkään aikaan, kun jo edellisessä keittiössä kokattiin induktiolevyllä). Lämpölaatikko lämpenee nopeasti ja lämpötilan voi valita 30-80 asteen välillä. Tosin lämpötilaa ei säätimestä näe vaan säätimessä on vain numerot 1-4. Lämmitys tapahtuu alhaalta päin lasilämpölevyjen kautta ja laatikko aukeaa push/pull ponnahdusmekanismin avulla. Elättelin toiveita, etteivät meidän lapset kiinnittäisi kovin huomiota laatikkoon, koska se on periaatteessa aika huomaamaton, mutta kerran vahingossa nuorempi nojasi laatikkoon ja sai sen auki, joten sen jälkeen laatikko on tietysti jonkin verran herättänyt kiinnostusta.

Toinen missä laatikko on oikein toimiva on ruoan lämpimänäpito. Hauskin tilanne tästä taisi olla aika pian keittiön valmistumisen jälkeen, kun mies kävi yhtenä iltana hakemassa hieman "roskaruokaa" iltapalaksi sillä aikaa, kun nukutin lapsia. Kun palasin keittiöön, lämpölaatikosta löytyi lämmin hampurilainen. Ei voinut kuin nauraa, että juuri tämän takiahan me laatikko hankittiin! Mutta sinänsä ihan näppärä toiminto tämäkin. Laatikkoon voi laittaa vaikka suolaisen piirakan odottamaan tarjoilua kahvipöytään tai tehdä annoksen lautaselle odottamaan mattimyöhäistä ruokailijaa.

Kolmas hyvä tapa on hyödyntää laatikkoa matalaa lämpötilaa vaativassa ruoanvalmistuksessa tai leivonnassa. Itse olen ihastunut kohottamaan leivonnaisia laatikossa. Se on lämmin ja vedoton paikka, joten pullat, sämpylät, pitsapohjat ym. kohoavat todella hyvin. Laatikko ei ole kovin korkea, joten mitään suurta sinne ei luonnollisestikaan mahdu eli pullataikinaa ei laatikkoon kannata sulloa. Uunipelli (saman merkin uuni) mahtuu juuri sopivasti ja tietenkin normaalit piirakkavuoat jne. 

Tänään leivottiin taas foccacciaa ja taikina kohosi hienosti laatikossa

Jos jotain negatiivista tai kritiikkiä pitäisi antaa niin tietenkin tuo laatikon korkeus ei ole kovin suuri: sisäkorkeus vain n.9,5cm. Eikä sisätilat muutenkaan ole mitenkään kovin suuret, joten suurimmat lautaset eivät mahdu kuin päällekäin, joitain pienempiä voi kyllä latoa vierekkäin. 

Ja sitten kysymys, jota moni miettii: kannattaako? Lämpölaatikko ei ole ihan halpa, joten sen hankintaa kannattaa tietysti miettiä. Ilmankin kyllä ehdottomasti pärjää, mutta itse olen pitänyt siitä pienestä lisästä, jota laatikko on keittiöömme tuonut ja olen ollut tyytyväinen. Se, että jostain laitteesta tulee luonnollinen arkipäivän apuri, vie ainakin itselläni aikaa. Alussa en aina edes muistanut, että meillä laatikko on ja tajusin laittaa sinne lautaset aina vasta viime metrillä, mutta pikku hiljaa laatikko on saanut enemmän ja enemmän käyttötunteja.

Ja kyllä -hankkisin laatikon edelleen!

• 
  

Lastenhuone -Miten se tehtiin?

Blogi on uinunut talviunta muutaman kuukauden. Taisi tulla hieman remonttiväsymystä ja joulukiireet veivät osansa ja sitten tuli koettua perheessä ensimmäinen korvatulehdus ja muut flunssat... huh! Toivottavasti edessä nyt terveemmät ajat!

Nyt ehkä uskaltaa taas vähän miettiä remontteja tai ainakin, mitä sitä tulikaan tehtyä... Joten esittelen teille meidän lastenhuoneen. Ihastelen usein noita valkoisia hempeitä, siistejä lastenhuoneita, joita monista sisustusblogeista löytyy ja olisihan sellainen ollut mahdollista itsekin toteuttaa ja tunnustan, että sellaisesta kyllä edelleen syvällä mieleni sopukoissa haaveilen, mutta tästä huoneesta tuli hieman erilainen....

Yläkerran makuuhuoneet olivat remonttijärjestyksessä ykkösryhmässä yläkerran kylpyhuoneen kanssa. Remontti aloitettiin joulukuussa 2014 ja maaliskuussa 2015 saimme "luvan" ottaa uudet makuuhuoneet käyttöön. Esikoisen makuuhuoneesta tuli hieman muusta talon sisustuksesta poikkeava, koska halusin, että huone on oikeasti lastenhuone.

Seinistä irroteltiin tapettia oikein kunnolla ja siinä riittikin työtä, sillä tapettien kiinnityksessä oli taidettu muinoin käyttää apuna liimaakin tai sitten liisteri vain oli todella tiukkaa tavaraa. Katosta irrotettiin haltex-tyyppiset levyt ja huoneen kaksi kylmää komeroa purettiin ja lisäeristettiin, että saatiin lisäneliöitä käyttöön.

Huoneen ovi päätettiin säilyttää, kuten myös muutkin makuuhuoneiden ovet. Ne vietiin vain maalarille maalattavaksi. Lopputulos oli perusvalkoinen ja uudet kahvat viimeistelivät vanhat ovet. Seinien rappaukset irtoilivat paikoitelle, joten jonkin verran jouduttiin tekemään korjausrappauksia ja osa seinistä levytettiin uudelleen kipsilevyllä. Purettujen komeroiden seinää ja kattoa lisäeristettiin, että saatiin tila lämpimäksi. Kattoon tuli valkoinen MDF paneeli ja seinät maalattiin. Tytär sai itse valita yhden seinän värin. Toive oli selkeä: oranssia piti saada, joten mies haki rautakaupasta nipun oransseja mallivärilastuja, joita levitimme pöydälle. Lapsi sai siitä sitten itse valita mieluisen ja tietysti se oli kirkkain oranssi (Tikkurilan värikartassa nimellä Päiväntasaaja).

                              

Vaikka värimaailma muualla talossa on hillitympi ajattelimme, että lapsen huone täytyy olla lapsen mieleen: raikas ja innostava, joten huone saa poiketa muusta linjasta. Väri tuotti hieman haastetta: seinä jouduttiin maalaamaan kolmeen kertaan, että maalista saatiin riittävän tasainen ja peittävä.

Lattiaan oli aluksi tarkoitus laittaa tekstiililaattaa, mutta sairastimme koko perhe (vauvaa lukuunottamatta) oksennustaudin ennen lattian asennusta ja sen seurauksena päätin, että jospa kuitenkin mennään lastenhuoneessa laminaatilla ja laitetaan tekstiililaatat sinne vasta sitten, kun ei enää ole niin suurta vaaraa, että kaikki lattia saa osansa erinäisistä eritteistä ja muista mukavista.

Vain yksi seinä on siis oranssi (kuvassa väri ei näytä niin raikkaalta, kuin todellisuudessa on, kun valaistus kuvaushetkellä oli huono) ja muut seinät valkoiset (taittaa ehkä hieman siniseen kirkkaassa päivänvalossa eli sellainen kylmän valkoinen, muistelen, että värinnimi oli Kinos). Katto- ja jalkalistat ovat leveää (70mm) MDF listaa.

Lattiaan hankin oranssin maton, mutta verhot ovat vielä mietinnässä. Lisäksi päätin, että hankimme huoneeseen heti 120cm sängyn. Lastensänky saa toistaiseksi jäädä meidän vanhempien makuuhuoneeseen ja tytär nukkuu vielä enimmäkseen siinä, joskin välillä haluaa mennä jo omaankin huoneeseen nukkumaan. Sänky toimii myös hyvänä vierassänkynä ja on siinä jo jokuset päiväunetkin nukuttu.

Tytär oli aivan innoissaan, kun annoin muuttoluvan uuteen huoneeseen. Askelia kertyi, kun hän juosten kuljetti lelujaan olohuoneesta omaan huoneeseensa. Vaikka huone ei suurensuuri olekaan, tuntuu se kuitenkin ihan sopivalta ja mieluisalta käyttäjästään. Ja on se kyllä leikkijänsä näköinenkin!

-Niin ja Muumilamppukin pääsi vihdoin paikalleen (vaikka ei kuvissa nyt näykään)!