Kokemuksia lämpölaatikosta

Kyselitte lämpölaatikosta ja tässä juttua siitä... Mainittakoon, että meillä on siis Siemensin kodinkoneet, joten nämä kokemukset ovat tältä pohjalta.

Siemens lämpölaatikko iQ700 BI630CNS1

Halusin jotain kivaa ekstraa keittiöön keittiöremontin yhteydessä ja lämpölaatikon hankinta tuntui käytönnöllisimmältä. Valikoima ei laatikoissa ole kovin suuri; käytännössä joka merkiltä löytyy oikeastaa vain 1-2 laatikkoa. Laatikot sovitetaan yleensä uusimman uunin ulkonäköön sopivaksi, koska laatikko sijoitetaan pääsääntöisesti uunin alapuolelle. Laatikon leveys on siis sama kuin uunin. Uuni on myös asennettu suoraan lämpölaatikon päälle (asennusohjeen mukaan). Ehdin hankkimaan meidän uunin jo aiemmin, enkä tajunnut, että mallit olivat muuttuneet, joten uuni ei ole samaa sarjaa laatikon kanssa, mutta onneksi ne kuitenkin sopivat yhteen aika hyvin. (Harmittaa silti, joten melkein jopa toivon, että uuni hajoaisi, että saisin uuden -Kyllä: todella turhamaista!) Mutta takaisin laatikon pariin...

Lämpölaatikko soveltuu muutamaankin tehtävään, vaikka ensisijainen ajatus onkin astioiden esilämmitys. Tämä oli itsellänikin mielessä, koska aivan liian monta kertaa hyvää ruokaa tehdessä on tullut laitettua annos kylmälle lautaselle ja kyllä siinä jäähtyy ruokalaji jos toinenkin, joten lautasia on lämmitetty milloin uunissa ja milloin levyn jälkilämmössä (tosin tämäkään ei ole toiminut enää pitkään aikaan, kun jo edellisessä keittiössä kokattiin induktiolevyllä). Lämpölaatikko lämpenee nopeasti ja lämpötilan voi valita 30-80 asteen välillä. Tosin lämpötilaa ei säätimestä näe vaan säätimessä on vain numerot 1-4. Lämmitys tapahtuu alhaalta päin lasilämpölevyjen kautta ja laatikko aukeaa push/pull ponnahdusmekanismin avulla. Elättelin toiveita, etteivät meidän lapset kiinnittäisi kovin huomiota laatikkoon, koska se on periaatteessa aika huomaamaton, mutta kerran vahingossa nuorempi nojasi laatikkoon ja sai sen auki, joten sen jälkeen laatikko on tietysti jonkin verran herättänyt kiinnostusta.

Toinen missä laatikko on oikein toimiva on ruoan lämpimänäpito. Hauskin tilanne tästä taisi olla aika pian keittiön valmistumisen jälkeen, kun mies kävi yhtenä iltana hakemassa hieman "roskaruokaa" iltapalaksi sillä aikaa, kun nukutin lapsia. Kun palasin keittiöön, lämpölaatikosta löytyi lämmin hampurilainen. Ei voinut kuin nauraa, että juuri tämän takiahan me laatikko hankittiin! Mutta sinänsä ihan näppärä toiminto tämäkin. Laatikkoon voi laittaa vaikka suolaisen piirakan odottamaan tarjoilua kahvipöytään tai tehdä annoksen lautaselle odottamaan mattimyöhäistä ruokailijaa.

Kolmas hyvä tapa on hyödyntää laatikkoa matalaa lämpötilaa vaativassa ruoanvalmistuksessa tai leivonnassa. Itse olen ihastunut kohottamaan leivonnaisia laatikossa. Se on lämmin ja vedoton paikka, joten pullat, sämpylät, pitsapohjat ym. kohoavat todella hyvin. Laatikko ei ole kovin korkea, joten mitään suurta sinne ei luonnollisestikaan mahdu eli pullataikinaa ei laatikkoon kannata sulloa. Uunipelli (saman merkin uuni) mahtuu juuri sopivasti ja tietenkin normaalit piirakkavuoat jne. 

Tänään leivottiin taas foccacciaa ja taikina kohosi hienosti laatikossa

Jos jotain negatiivista tai kritiikkiä pitäisi antaa niin tietenkin tuo laatikon korkeus ei ole kovin suuri: sisäkorkeus vain n.9,5cm. Eikä sisätilat muutenkaan ole mitenkään kovin suuret, joten suurimmat lautaset eivät mahdu kuin päällekäin, joitain pienempiä voi kyllä latoa vierekkäin. 

Ja sitten kysymys, jota moni miettii: kannattaako? Lämpölaatikko ei ole ihan halpa, joten sen hankintaa kannattaa tietysti miettiä. Ilmankin kyllä ehdottomasti pärjää, mutta itse olen pitänyt siitä pienestä lisästä, jota laatikko on keittiöömme tuonut ja olen ollut tyytyväinen. Se, että jostain laitteesta tulee luonnollinen arkipäivän apuri, vie ainakin itselläni aikaa. Alussa en aina edes muistanut, että meillä laatikko on ja tajusin laittaa sinne lautaset aina vasta viime metrillä, mutta pikku hiljaa laatikko on saanut enemmän ja enemmän käyttötunteja.

Ja kyllä -hankkisin laatikon edelleen!

• 
  

Lastenhuone -Miten se tehtiin?

Blogi on uinunut talviunta muutaman kuukauden. Taisi tulla hieman remonttiväsymystä ja joulukiireet veivät osansa ja sitten tuli koettua perheessä ensimmäinen korvatulehdus ja muut flunssat... huh! Toivottavasti edessä nyt terveemmät ajat!

Nyt ehkä uskaltaa taas vähän miettiä remontteja tai ainakin, mitä sitä tulikaan tehtyä... Joten esittelen teille meidän lastenhuoneen. Ihastelen usein noita valkoisia hempeitä, siistejä lastenhuoneita, joita monista sisustusblogeista löytyy ja olisihan sellainen ollut mahdollista itsekin toteuttaa ja tunnustan, että sellaisesta kyllä edelleen syvällä mieleni sopukoissa haaveilen, mutta tästä huoneesta tuli hieman erilainen....

Yläkerran makuuhuoneet olivat remonttijärjestyksessä ykkösryhmässä yläkerran kylpyhuoneen kanssa. Remontti aloitettiin joulukuussa 2014 ja maaliskuussa 2015 saimme "luvan" ottaa uudet makuuhuoneet käyttöön. Esikoisen makuuhuoneesta tuli hieman muusta talon sisustuksesta poikkeava, koska halusin, että huone on oikeasti lastenhuone.

Seinistä irroteltiin tapettia oikein kunnolla ja siinä riittikin työtä, sillä tapettien kiinnityksessä oli taidettu muinoin käyttää apuna liimaakin tai sitten liisteri vain oli todella tiukkaa tavaraa. Katosta irrotettiin haltex-tyyppiset levyt ja huoneen kaksi kylmää komeroa purettiin ja lisäeristettiin, että saatiin lisäneliöitä käyttöön.

Huoneen ovi päätettiin säilyttää, kuten myös muutkin makuuhuoneiden ovet. Ne vietiin vain maalarille maalattavaksi. Lopputulos oli perusvalkoinen ja uudet kahvat viimeistelivät vanhat ovet. Seinien rappaukset irtoilivat paikoitelle, joten jonkin verran jouduttiin tekemään korjausrappauksia ja osa seinistä levytettiin uudelleen kipsilevyllä. Purettujen komeroiden seinää ja kattoa lisäeristettiin, että saatiin tila lämpimäksi. Kattoon tuli valkoinen MDF paneeli ja seinät maalattiin. Tytär sai itse valita yhden seinän värin. Toive oli selkeä: oranssia piti saada, joten mies haki rautakaupasta nipun oransseja mallivärilastuja, joita levitimme pöydälle. Lapsi sai siitä sitten itse valita mieluisen ja tietysti se oli kirkkain oranssi (Tikkurilan värikartassa nimellä Päiväntasaaja).

                              

Vaikka värimaailma muualla talossa on hillitympi ajattelimme, että lapsen huone täytyy olla lapsen mieleen: raikas ja innostava, joten huone saa poiketa muusta linjasta. Väri tuotti hieman haastetta: seinä jouduttiin maalaamaan kolmeen kertaan, että maalista saatiin riittävän tasainen ja peittävä.

Lattiaan oli aluksi tarkoitus laittaa tekstiililaattaa, mutta sairastimme koko perhe (vauvaa lukuunottamatta) oksennustaudin ennen lattian asennusta ja sen seurauksena päätin, että jospa kuitenkin mennään lastenhuoneessa laminaatilla ja laitetaan tekstiililaatat sinne vasta sitten, kun ei enää ole niin suurta vaaraa, että kaikki lattia saa osansa erinäisistä eritteistä ja muista mukavista.

Vain yksi seinä on siis oranssi (kuvassa väri ei näytä niin raikkaalta, kuin todellisuudessa on, kun valaistus kuvaushetkellä oli huono) ja muut seinät valkoiset (taittaa ehkä hieman siniseen kirkkaassa päivänvalossa eli sellainen kylmän valkoinen, muistelen, että värinnimi oli Kinos). Katto- ja jalkalistat ovat leveää (70mm) MDF listaa.

Lattiaan hankin oranssin maton, mutta verhot ovat vielä mietinnässä. Lisäksi päätin, että hankimme huoneeseen heti 120cm sängyn. Lastensänky saa toistaiseksi jäädä meidän vanhempien makuuhuoneeseen ja tytär nukkuu vielä enimmäkseen siinä, joskin välillä haluaa mennä jo omaankin huoneeseen nukkumaan. Sänky toimii myös hyvänä vierassänkynä ja on siinä jo jokuset päiväunetkin nukuttu.

Tytär oli aivan innoissaan, kun annoin muuttoluvan uuteen huoneeseen. Askelia kertyi, kun hän juosten kuljetti lelujaan olohuoneesta omaan huoneeseensa. Vaikka huone ei suurensuuri olekaan, tuntuu se kuitenkin ihan sopivalta ja mieluisalta käyttäjästään. Ja on se kyllä leikkijänsä näköinenkin!

-Niin ja Muumilamppukin pääsi vihdoin paikalleen (vaikka ei kuvissa nyt näykään)!