Focacciaa sadepäivän ratoksi

Sadepäivän ajankuluksi katselin vanhoja tallenteita leivontaohjelmista. Leila leipoo -ohjelmasta sain innostuksen kokeilla focacciaa. Todellakin, en ole koskaan kotona leiponut focacciaa, joten nyt oli korkea aika. Ohje löytyi nopeasti googlen kautta, joten tässä vapaasti suomennettuna ja siten, kun itse tuon leivoin:

Focaccia

1 pss kuivahiivaa (tai 25g tuoretta)

3 dl lämmintä vettä

0,5 dl hyvää oliiviöljyä

2 rkl hunajaa

n.1 rkl sormisuolaa tai suolaa myllystä

7 dl vehnäjauhoja

Sekoita lämpimään veteen öljy, hunaja, suola ja lopuksi vehnäjauhot, jonne kuivahiiva on sekoitettu. Sekoita taikinaa hyvin muutama minuutti ja anna kohota lämpimässä paikassa n. puoli tuntia. Kaada ja painele kohotettu taikina oliiviöljyllä hyvin voideltuun uunivuokaan, joka vastaa kooltaan noin puolta uunipellin koosta. Tästä tulee ainakin omaan makuuni sopivan paksuinen leipä. Tai voit vaihtoehtoisesti leikata taikinan kahteen osaan ja levittää uunipellille kaksi pienempää ohuempaa leipää. Anna taikinan vielä kohota vuoassa n. 35 min. Painele tämän jälkeen leivän pintaan haluamasi mausteet esim. tomaatteja, rosmariinia, oliiveja ja reilusti vielä myös oliiviöljyä ja ripaus sormisuolaa. Paista uunissa 220 asteessa noin 20 min tai kunnes on saanut vähän väriä pintaan.

Sen verran herkkua oli, että leipä meinasi tulla syödyksi ennen kuin ehdin kuvan ottaa.

Pitäisi varmaan leipoa leipää useammin.

Mustikkakukko

Mustikka-aika alkaa olla käsillä. Metsään tekisi mieli, mutta voi olla, että meidän mustikat löytyvät paikalliselta torilta, kuten aika monena vuonna aiemminkin. Kaikki kunnia niille, jotka tuonne metsään pääsevät ja keräävät vielä meille muillekin näitä ihania herkkuja. Lapsena kävin paljon marjassa äitini kanssa, mutta aikuisiällä tuo metsään lähteminen tuntuu koko ajan vaikeammalta. Osasyynä on ehkä se, etten oikein osaa nykyisellä asuinalueellamme lähteä metsään, koska en tiedä minne mennä. Pelkona on, että löydän itseni kohta jonkun takapihalta ja niiltä "tietyiltä mustikkamailta," joista lehdessä kirjoitetaan, kun röyhkeät poimijat tulevat jo ikkunan alle. Kyllähän Suomessa metsiä riittää ja marjoja ja ehkä minäkin taas jonain päivänä löydän itseni kuusien katveesta marjaämpäri kourassa.

Yhteishyvän heinäkuun ruokaliitteestä löytyi mustikkakukon ohje, joka pääsi tällä kertaa kokeiluun. Mustikat kaivoin pakastimesta, kun sieltä niitä vielä löytyi. Mikähän siinä on, että joka vuosi noita pakastemarjoja vaalii pakkasessa kuin kultakimpaleita, eikä niitä uskalla käyttää, ettei vaan pääse loppumaan ja sitten kun uudet marjat tulevat myyntiin on kamala kiire syödä vanhat pois?!

Mustikkakukko

Taikina:
200 g voita
1,5 dl sokeria
4,5 dl ruisjauhoja (täysjyvä)
1 tl leivinjauhetta

Täyte:
400 g mustikoita
1,5 dl sokeria
0,5 dl perunajauhoja

Tarjoiluun:
vaniljajäätelöä tai vaniljakastiketta

Valmista taikina: sulata voi kattilassa ja anna rasvan hieman jäähtyä. Lisää siihen sokeri ja ruisjauhot, joihin leivinjauhe on sekoitettu. Sekoita tasaiseksi. Jaa taikina kahteen osaan ja painele toinen vuoan pohjalle (itse käytin pitkää lasivuokaa). Sekoita täytettä varten mustikat, sokeri ja perunajauho ja levitä seos pohjataikinan päälle. Leivittele loppu taikina tasaisesti marjojen päälle niin, että marjat peittyvät mahdollisimman hyvin. Itse litistelin taikinaa sormissa ja levitin sitten mustikoiden päälle. Paista 200 asteessa noin 40-45 minuuttia.