Kevään merkki on sekin, että talven yli kestäneet harrastukset päättyvät. Tänään päättyi muskari, jossa ollaan innokkaasti käyty viime syksystä lähtien. Musiikki on aina ollut lähellä sydäntäni (siellä sydämen lähettyvillä on kyllä jo tosi monta juttua, mutta vielä on tilaa). Kävin aikoinaan musiikkileikkikoulussa, joita todellakin oli jo 30 vuotta sitten jopa pienessä kotikaupungissani ja nyt olen halunnut ottaa musiikkia osaksi omankin jälkikasvuni elämään heti alkumetreiltä lähtien. Musiikista saa paljon. Se innostaa, kannustaa, motivoi, lohduttaa ja paljon muuta. Joka tilanteeseen löytyy omanlaisensa musiikki: liikuntaan reippaampaa ja rentoutumiseen rauhallisempaa.
Ja veneilijät ne on myös musikaalista porukkaa! Monesti on iltojen pimetessä laulu kaikunut yli tyynen veen ja kylläpä muuten löytyy lauluja merielämästä, järvistä ja purjehtijoista. Pitäisi varmaan joskus oikein listata montako tulee mieleen.
Muskarin viimeiselle kerralle leivon koristeltuja nuottikeksejä. Olen monesti ihaillut Mansikkamäki –blogin upeita fantasiapipareita ja pariin otteeseen olen jotain kokeillut itsekin tehdä. Alussa tuo tuntui kovalta hommalta, mutta yllättäen tämä onkin aika rentouttavaa ja valmiita tuotoksia on ollut ilo ihailla. Korjattavaa ja parannettavaa on aina, mutta ihan kelvollisia näistä kuitenkin tuli. Kannattaa kokeilla ja aloittaa vaikka jostain simppelistä mallista niin ei heti tuskastu yksityiskohtien kanssa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti