Kerrottakoon,
että oma purjehduskokemukseni on vielä aivan lapsen kengissä. Astuin
purjeveneen kannelle elämäni ensimmäisen kerran vasta, kun mieheni oli
sellaista ostamassa. Sopivaa venettä etsittiin tarkasti, vaikka rehellisyyden
nimissä tunnustan, että minulla tuohon etsintään ei voi sanoa olleen
minkäänlaista panosta. Lopulta mieheni päätyi hankkimaan ensimmäiseksi
purjeveneeksemme Albin Vegan.
Olen suunnattoman
mukavuudenhaluinen, joten pyysin, että ottaisimme harrastuksen kanssa
rauhallisen aloituksen, että saisin pikku hiljaa totutella veneeseen ja elämään
kelluvassa laatikossa. Pieniä iltapurjehduksia ja vähitellen yön yli kestäviä retkiä ja samalla mieheni opetti minulle
vähitellen, miten venettä ohjataan ja käsitellään. Olisi varmaan myös erittäin
viisasta käydä jokin purjehduskurssi, josta saisi lisää tietoa ja oppia, mutta
toistaiseksi mieheni on kapteeni ja minä toimin, kuten hän ohjeistaa. Auttelen
enimmäkseen pinnassa. Pakon tullen saan veneen kyllä pysähtymään ja osaan ajaa
moottorilla. Uutta haastetta harrastukseen tuo miehistömme uusi jäsen, jolla on
takanaan nyt vasta yksi kesä veneilyä ja vain yksi veneessä vietetty yö vajaan
3kk ikäisenä. Tänä kesänä päästäänkin sitten tositoimiin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti