Veneretkillä perheen kanssa

Veneilyyn liittyvät jutut on olleet vähän kortilla, kun lapsiperheen arki on ollut niin omanlaistaan, mutta vene on kyllä ollut taas vesillä. Huomasin keväällä, että odotin veneilyä tosi innokkaana. Se, että meillä on nyt kaksi lasta veneessä on tuonut tietysti lisähaasteita, mutta jotenkin en enää jännittänyt veneilyä lasten kanssa aivan yhtä paljon kuin ensimmäisen lapsen kohdalla. Kyllä nuo tytöt tuolla veneessä menevät ja heistä on jo toisilleenkin vähän seuraa. Ja kunhan huolehti, että oli opivasti tekemistä (tai syömistä) silloin, kun vanhempia tarvittiin kannella, kaikki sujui ihan mukavasti. Ajattelimme aluksi hankkia kannettavan DVD-soittimen mutta loppupeleissä pärjäsimme iPadilla ja vanhempi pelaili Pikkukakkosen pelejä tai sitten katsoivat yhdessä Lasten areenaa (kiitos Yle näistä!)

Uusia hankintojakin veneeseen tehtiin. Suurin tai paras hankinta oli ehdottomasti uusi sprayhood, joka tilattiin Ruotsista. Vanha alkoi olla jo niin huonossa kunnossa, ettei sitä kannattanut edes lähteä korjailemaan. Sisätiloihin sain vihdoin ommeltua pimennysverhot oviaukkoihin. Tarkoitus oli uusia myös ikkunoiden verhot, mutta en lopulta ollutkaan ihan täysin tyytyväinen ostamiini kankaisiin, joten tämä jäi. Myös patjojen uusiminen on ollut koko ajan vahvasti mielessä, mutta saattaa olla, että sen kanssa joudutaan vieläkin vähän odottelemaan. Ja minnekäs koira karvoistaan pääsee: tyynyintoilija, kun olen niin uusia tyynyjä tietysti teki taas mieli, joten kangaskaupasta tarttui mukaan tyynykankaitakin ja ompelin parit uudet päälliset.

Pimennysverho keulapiikin aukon edessä (verhon kiinnitys tässä vielä vähän vaiheessa)

Kesän aikana teimme muutaman päiväpurjehduksen, yhden yhden yön ja yhden kolmen yön retken eli mitään kovin pitkiä reissuja ei vielä tehty. Näissä oli mielestäni ihan sopivasti meidän perheelle. Saatiin kaikki harjoitella veneessä yhdessä olemista ja toimimista ja lisäksi joka reissulla saa aina uusia ideoita ja vinkkejä, mitä tehdä toisin jatkossa tai mitä ottaa mukaan seuraavalla kerralla. Esimerkiksi perheen ruokailuun varattavat tavarat ja raaka-aineiden mitoitus on mukavan haastavaa, kun veneessä ei juuri liikaa tilaa ole. Jännitin myös nuorimmaisen nukkumista vieraassa ympäristössä.

Yön yli retket sujuivat kuitenkin oikein mukavasti. Tietysti oma aikani kului paljon kajuutassa lasten kanssa, että mies sai rauhan purjehtia. Ajelimme myös jonkin verran koneella, koska aina ei tuulet olleet niin suotuisia ja halusimme kuitenkin taittaa matkaa niin, että ehdimme olla perillä kohteessa ja lapset pääsevät liikkumaan ja tutkimaan paikkoja. Satamissa aika kului hyvin: oli hauska tutkia maastoa, metsissä oli paljon mustikkaa, leikittiin, saunottiin ja uitiin (joskin lapset lähinnä vain kastelivat jalkoja) ja tietysti syötiin. Hassua, että erityisen iloinen olen ruoka-asioissa siitä, että emme kertaakaan syöneet tavallista grillimakkaraa vaan pystyin kehittelemään ihan mukavia, tavallisia ruokia veneolosuhteissa.

Tytöt nukkuivat yhdessä veneen keulapiikissä ja hyvin nukkuivatkin: kumpikaan ei potkinut toistaan. Parissa satamassa saimme olla yllättäen ainoa venekunta, joten yöt olivat todella rauhallisia. Näistä kokemuksista rohkaistuneena uskallan kyllä sanoa, että veneilemme ensi kesänä varmasti taas enemmän jos vain säät sen sallivat (mies tosin aina sanoo, ettei sää haittaa, mutta itse arvostan myös hyviä kelejä!)

Lomat on nyt pidettynä ja arki alkanut, joten enää ei veneelläkään kovin kauas ennätetä, mutta ehkä näilläkin kokemuksilla jaksaa taas talven yli ja ensi kesänä taas retkeillään!