Musiikkia ja nuotteja

Kevään merkki on sekin, että talven yli kestäneet harrastukset päättyvät. Tänään päättyi muskari, jossa ollaan innokkaasti käyty viime syksystä lähtien. Musiikki on aina ollut lähellä sydäntäni (siellä sydämen lähettyvillä on kyllä jo tosi monta juttua, mutta vielä on tilaa). Kävin aikoinaan musiikkileikkikoulussa, joita todellakin oli jo 30 vuotta sitten jopa pienessä kotikaupungissani ja nyt olen halunnut ottaa musiikkia osaksi omankin jälkikasvuni elämään heti alkumetreiltä lähtien. Musiikista saa paljon. Se innostaa, kannustaa, motivoi, lohduttaa ja paljon muuta. Joka tilanteeseen löytyy omanlaisensa musiikki: liikuntaan reippaampaa ja rentoutumiseen rauhallisempaa.

Ja veneilijät ne on myös musikaalista porukkaa! Monesti on iltojen pimetessä laulu kaikunut yli tyynen veen ja kylläpä muuten löytyy lauluja merielämästä, järvistä ja purjehtijoista. Pitäisi varmaan joskus oikein listata montako tulee mieleen.

Muskarin viimeiselle kerralle leivon koristeltuja nuottikeksejä. Olen monesti ihaillut Mansikkamäki –blogin upeita fantasiapipareita ja pariin otteeseen olen jotain kokeillut itsekin tehdä. Alussa tuo tuntui kovalta hommalta, mutta yllättäen tämä onkin aika rentouttavaa ja valmiita tuotoksia on ollut ilo ihailla. Korjattavaa ja parannettavaa on aina, mutta ihan kelvollisia näistä kuitenkin tuli. Kannattaa kokeilla ja aloittaa vaikka jostain simppelistä mallista niin ei heti tuskastu yksityiskohtien kanssa.

Veneen laskua odotellessa

Alle kuukausi veneen laskuun! Jee sille! Odotan jo tosi innolla ensi kesää. Kun vain säät olisivat suotuisat eli tilauksessa ensi kesälle lämpöä ja sopivia tuulia. Ennen kuin päästään pidemmille purjehduksille on edessä kuitenkin veneen korjailua.

Veneemme oli suhteellisen hyvässä kunnossa ostettaessa. Ei kuitenkaan mennyt kauan ennen kuin tajusin, että homma toimii samoin kuin ostettaessa vanhan omakotitalon: remonttia riittää hamaan tulevaisuuteen. Vanha on aina vanha. Aloittelimme uusimaan veneen sisärungon verhoilua viime vuonna ja homma jatkuu taas, kun säät lämpenevät. Tämä on merkittävä parannus, sillä sen lisäksi, että seinät näyttävät nyt kauniin puhtailta niin myös säilytystiloja on mukavampi käyttää, kun vanhat verhoilut eivät repsota. Kaikki kunnia miehelle siitä kovasta työstä, minkä hän teki irrottaessaan noita vanhoja verhoiluja ja liimoja! Oma osuuteni olikin helpompi: tilata uudet verhoilukankaat ja leikata ne mittoihin. Apua ja inspiraatiota tähän hommaan saimme Purjeen viemää –blogista. Kiitokset sinne!

Muutakin hommaa riittää, tosin taitaa jäädä suurin osa miehen murheeksi. Omaa aluettani on enemmän sitten nuo pehmeät materiaalit ja sisustus. Tällä hetkellä eniten taitaa miellyttää Lexingtonin tekstiilit vaikka Gantin kuositkin on tosi ihania. En oikeastaan pidä kovin paljon sinisestä väristä, mutta veneeseen se sopii tumman puun kaveriksi. Minulla on hieman huono värisilmä, joten virheostoksista mainittakoon tässä ensimmäisenä venekesänä veneeseen hankitut vihreät tyynyt. Aika kamalat! Mutta Linumilta löysin tosi hyvän sinistä kangasta, jolla sain tyynyt nopeasti verhoiltua ja virheen korjattua. Veneen verhot kaipaisivat päivitystä, mutta niin kaipaavat myös verhotangotkin. Jos otan verhot pois, luulen että verhotangot hajoavat niin, että nekin täytyy vaihtaa. Tämä korjauskohta ei ole listan kärjessä, joten tässä muistutan itseäni ”älä koske siihen mikä ei ole vielä rikki”.

Key Lime Pie -Happaman makeaa

Tunnustaudun pieneksi amerikkafaniksi. Olen käynyt maassa muutaman kerran ja oleskellut lähinnä itärannikon tuntumassa. Amerikassa osataan herkkujen tekeminen, sitä ei käy kiistäminen. Sokeria ja rasvaa käytetään niin leivonnassa kuin myös ruoanlaitossa ja valitettavasti se näkyy kansan suurissa ylipainotilastoissa. Kaikessa pätee sama eli ei herkkuja mahan täydeltä ja kohtuus kaikessa eli saa sitä herkutella, kunhan se ei ole jokapäiväistä.

Key Lime Pie:ta maistoin ensimmäisen kerran Pittsburghissa ja ihastuin siihen oitis. Piirakan nimi tulee key -nimisistä limeistä, joita kasvaa Floridan alueella. Perinteisesti piiraan täyte tehdään key lime mehusta, kananmunan keltuaisista ja kondensoidusta maidosta. Limen happo saostaa keltuaiset, joten paistaminen ei ole välttämätöntä. Käytetyn kananmunan vuoksi piirasta usein kuitenkin paistetaan hetki.

Valmistustapoja on vähän erilaisia, joskaan mikään niistä ei ole vaikea. Jos et ole aiemmin kokeillut, nyt on hyvä hetki! Tässä tulee minun useasti testattu reseptini:

Key Lime Pie

Pohja:
200 g keksejä (kaurakeksejä, digestive tmv.)
reilu 1 rkl sokeria
noin 100g voita sulatettuna

Täyte:
4 kananmunan keltuaista
1 prk kondensoitua maitoa
3-4 limeä
2 limen kuori raastettuna

Koristelu:
2 dl vispikermaa

Murskaa keksit monitoimikoneella ja lisää joukkoon sokeri ja sulatettu voi. Sekoita ja kaada piirasvuokaan. Painele seos vuoan pohjalle ja reunoille. Paista uunissa 175 asteessa 10 min. Ota pois ja anna jäähtyä.

Täytettä varten erottele 4 keltuaista ja vatkaa niitä sähkövatkaimella niin, että niistä tulee vaaleaa vaahtoa. Vatkaa joukkoon kondensoitu maito ja lopuksi limen mehu ja kuoriraaste. Seoksen tulisi olla jokseenkin sakeaa. Kaada keksipohjan päälle ja paista vielä uunissa 10 min. Jäähdytä kunnolla.

Juuri ennen tarjolle panoa, vatkaa kerma vaahdoksi ja pursota se piiraan reunoille koristeeksi. Piiras on makean kirpeä, joten ainakin omasta mielestäni kerma sopii hyvin taittamaan kirpeyttä.